Browsing by Author "Jalo, Anniina"

Limakalvopemfigoidi on harvinainen immuunivälitteinen rakkulatauti, joka esiintyy enimmäkseen suun limakalvoilla, mutta myös silmissä, iholla sekä genitaalien limakalvoilla. Sen diagnosointi on haasteellista ja diagnostiset viiveet ovat yleisiä. Diagnosoinnin haasteet johtuvat sairauden heterogeenisyydestä sekä erotusdiagnostisista haasteista, joita vaikeuttavat lukuisat diagnosointimenetelmät, kuten kliininen, histologinen, suora ja epäsuora immunofluoresenssi, immunoblottaus ja geneettinen testaus. Haasteena on myös sairauden alhainen sensitiivisyys testaukselle. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella halusimme selvittää käytössä olevia diagnosointikeinoja sekä niiden sensitiivisintä yhdistelmää limakalvopemfigoidin ja sen alaryhmien selvittämiseksi. Aineistohaku tehtiin tietokannoista Web of Science, SCOPUS ja OVID Medline PRISMA protokollan mukaan. Tutkimus on rekisteröity PROSPERO:ssa. Aineistohaussa saadut julkaisut luettiin ja taulukoitiin itsenäisesti kahden kirjoittajan toimesta. 54 julkaisua hyväksyttiin systemaattiseen katsaukseen. Potilaita oli yhteensä 2136. Diagnostiset keinot vaihtelivat julkaisujen kesken. Julkaisuissa käsiteltiin tuloksia kliinisestä, histologisesta, immunologisesta ja geneettisestä testauksesta sekä immunofluoresenssista. Yleisimmät suorassa immunofluorauksessa löydetyt autovasta-aineet olivat IgG, C3 ja IgA. Yleisimmät antigeenit, joita havaittiin immunoblottauksella ja ELISA-menetelmällä olivat BP180, laminiini 332, -integriini ja BP230. Epäsuora immunofluoresenssi salt-split-skin tekniikalla todettiin sensitiivisemmäksi kuin epäsuora immunofluorensenssi, mutta useat tutkimuset totesivat immunoblottauksen olleen sensitiivisin metodi limakalvopemfigoidin diagnosoimiseksi. Lisäksi tuloksista havaittiin, että oraalisessa limakalvopemfigoidissa löydettiin vasta-aineita α6-integriiniä vastaan, kun taas okulaarisessa β4-integriiniä vastaan. Suoraa immunofluoresenssia käytettiin suurimassa osassa julkaisuista limakalvopemfigoidin diagnosoinnissa, mutta sensitiivisin metodi oli immunoblottaus, jota seurasivat epäsuora immunofluoresenssi salt-split-skin tekniikalla, ELISA ja epäsuora immunofluoresenssi. Sairauden kliininen kuva, histologinen näyte, Nikolskyn koe sekä genetiikka voivat antaa viitteitä oikeasta diagnoosista. Koska diagnostiset tutkimukset ja mitattavat arvot vaihtelivat julkaisujen välillä, tulosten tarkka analysointi oli vaikeaa. Näyttää kuitenkin siltä, että immunoblottaus ja epäsuora immunofluoresenssitutkimus salt-split-skin tekniikalla voisivat olla suoran immunofluoresenssitutkimuksen kanssa paras yhdistelmä limakalvopemfigoidin tunnistamisessa.