Browsing by Author "Janhunen, Mia"

Sosioekonomiset erot aikuisten suunterveydessä ovat suuria ja suun omahoito on puutteellisinta matalasti koulutetun väestönosan keskuudessa. Tavoitteena oli tehdä kirjallisuuskatsaus sosioekonomisen aseman, suun terveyden ja yleisterveyden välisistä vuorovaikutussuhteista, niiden seurauksena muodostuvista terveyseroista ja poliittisista keinoista terveyserojen kaventamiseksi. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa suun terveydenhuollon työntekijöiden kokemuksia palvelusetelijärjestelmän toimivuudesta Helsingissä sekä perehtyä aiemmin tehtyyn tutkimukseen siitä, miten sosioekonominen asema vaikuttaa palvelusetelin käyttöön. Tätä tutkielmaa varten toteutettiin henkilöstöhaastattelut pienelle joukolle Helsingin kaupungin suun terveydenhuollossa työskenteleviä palveluseteleitä myöntäviä hammaslääkäreitä (n = 2) ja suuhygienistejä (n = 3) sekä analysoitiin haastatteluaineistoa. Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin artikkeleita ja kirjallisuutta aihepiiriin liittyen PubMedistä, Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisuista sekä Kustannus Oy Duodecimin oppaista ja verkkopalveluista. Haastatteluista kävi ilmi, että suun terveydenhuollon työntekijät kokevat palvelusetelijärjestelmän käytettävyyden henkilöstön kannalta hyväksi mutta pitävät järjestelmää haastavana potilaalle. Hoidonsaannin arvioidaan nopeutuvan, mutta sopivan palveluntarjoajan löytämisen sekä hintavertailun uskotaan olevan haastavaa varsinkin ikääntyneille. Haastateltu joukko oli suppea ja siksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Aineistoa voi hyödyntää laajemmalle joukolle lähetettävän kyselytutkimuksen muodostamiseksi. Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että heikompi sosioekonominen asema on yhteydessä sekä heikompaan suun terveyteen että yleisterveyteen. Suusairaudet heikentävät useiden systeemisten sairauksien hoitotasapainoa, minkä lisäksi useat systeemiset sairaudet sekä ni iden lääkitykset vaarantavat suun terveyden mm. syljeneritystä ja omahoidon tasoa heikentämällä. Terveyseroja voidaan kaventaa suoraan panostamalla paljon palveluja tarvitsevien sujuviin hoitoketjuihin ja terveyspalvelujen saatavuuteen erityisesti alueilla, joissa esiintyy paljon osattomuutta. Lisäksi terveyseroja voidaan kaventaa välillisesti puuttumalla tulo- ja varallisuuseroihin, köyhyyteen sekä huonoihin työoloihin.