Browsing by Author "Kähkönen, Nea"

Ahdistuneisuushäiriöt ovat hyvin yleisiä autismikirjon lapsilla. Neurotyypillisten lasten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa on pitkään käytetty kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa. Autismikirjon häiriöt tuovat kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian käyttöön kuitenkin lisähaasteita. On otettava huomioon lapsen mahdolliset vaikeudet esimerkiksi ahdistuksen aiheuttamien fyysisten tuntemusten tunnistamisessa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä kognitiiviset eroavaisuudet neurotyypillisiin lapsiin verrattuna. Monilla autismikirjon lapsilla on myös vaikeuksia terapiassa opittujen taitojen soveltamisessa arkielämään. Kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa on muokattu autismikirjon lapsille sopivaksi monilla keinoilla. Tapaamiset ovat yleensä hieman tavanomaista pidempiä, ja psykoterapiaan on tuotu lisää konkretiaa esimerkiksi käyttämällä visuaalisia elementtejä ja tarjoamalla lapselle valmiita vaihtoehtoja valintatilanteissa. Kognitiivis-behavioraalisessa psykoterapiassa on mahdollisuuksien mukaan hyödynnetty lapsen erityisiä mielenkiinnon kohteita sekä pyritty vahvistamaan lapsen itsenäisyyttä arjen toimissa. Altistusharjoitteet ovat tärkeä osa kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa myös autismikirjon lapsilla, ja niitä toteutetaankin sekä terapiatapaamisissa että niiden ulkopuolella. Altistusharjoitteiden organisoimisessa tarvitaan yleensä vanhempien ja koulun tukea. Vanhempien aktiivinen osallistuminen lapsen psykoterapiaan on osoittautunut hyödylliseksi myös lapsen motivoinnin ja psykoterapiassa opittujen taitojen soveltamisen kannalta. Ryhmämuotoisen kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian etuna on se, että lapsi pääsee samalla vuorovaikuttamaan ikätovereidensa kanssa turvallisessa ympäristössä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltujen artikkelien perusteella modifioitu kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia vaikuttaa olevan tehokas hoitomuoto ahdistuneisuushäiriöihin erityisesti kouluikäisillä lapsilla, joilla on kognitiivisesti hyvätasoinen autismikirjon häiriö. Erilaisia terapiamuotoja vertailevaa tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää, jotta voidaan tarkemmin arvioida, ovatko hyvät hoitotulokset seurausta nimenomaan kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta vai saadaanko samankaltaisia tuloksia muillakin terapiamuotoisilla hoidoilla.