Browsing by Author "Kärnä, Vilma"

Aortan aneurysma on suhteellisen yleinen erityisesti iäkkäiden miesten sairaus. Mikäli aneurysma saavuttaa seurannassa sovitut kokokriteerit, se pyritään korjaamaan stenttigraftilla ennen seinämän repeämistä. (1-3) Kohdesuonen aukipysyvyyden vaarantuminen on yksi merkittävistä mahdollisista korjaustoimenpiteeseen liittyvistä komplikaatioista niin avokirurgisissa kuin suonensisäisissäkin toimenpiteissä (1, 2, 4). Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, mitä tasoa rinta- ja vatsa-aortan aneurysmien suonensisäisten hoitojen, tarkemmin fEVAR:n ja bEVAR:n, jälkeinen kohdesuonten aukipysyvyys on. Kohdesuonina pidettiin ylempää suolilievevaltimoa, sisusvaltimorunkoa sekä munuaisvaltimoita. Artikkelihaku toteutettiin PubMed-tietokannan avulla, ja artikkelivalinta suoritettiin PRISMA-protokollan mukaisesti. Haun lopputuloksena valittiin 12 parhaiten kysymyksenasetteluun vastaavaa artikkelia. Artikkeleista kerättiin ja taulukoitiin tietoa potilasaineistosta sekä kohdesuonten aukipysyvyyksistä eri ajanhetkinä. Niissä tutkimuksissa, joissa ilmoitetaan kaikkien suonten aukipysyvyys, yhdistetty aukipysyvyys yhden vuoden kohdalla toimenpiteestä vaihtelee välillä 94–98,6 %, kahden vuoden kohdalla toimenpiteestä välillä 95,4–97,2 %, kolmen vuoden kohdalla toimenpiteestä välillä 91–96,4 % ja viiden vuoden kohdalla toimenpiteestä välillä 90–96,4 %. Aukipysyvyys vielä viidenkin vuoden päästä toimenpiteestä on systemaattisesti yli 90 %:n luokkaa, mutta aukipysyvyyttä erotellaan tutkimuksissa vain harvoin esimerkiksi kohdesuonten tai käytetyn tekniikan suhteen. Rinta- ja vatsa-aortan aneurysmien suonensisäisten hoitojen tulokset ovat aukipysyvyyden suhteen hyviä, ja saatu arvio aukipysyvyyksistä on yhtenäinen kirjallisuuden arvion kanssa. Kohdesuonten aukipysyvyyksiin keskittyvää tutkimusta on vain vähän, ja aihetta olisikin mielekästä tutkia tarkemmin lisää tulevaisuudessa keskittyen erityisesti eroihin eri kohdesuonten, stenttigraftien ja käytettyjen tekniikoiden välillä.