Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Kanerva, Jukka"

Sort by: Order: Results:

  • Incidence and long-term outcomes of surgically treated childhood hepatic malignancies in Finland 
    Tiusanen, Toivo; Hukkinen, Maria; Leskinen, Outi; Soini, Tea; Kanerva, Jukka; Jahnukainen, Timo; Mäkisalo, Heikki; Heikinheimo, Markku; Pakarinen, Mikko (2019)
    Aim: To analyse incidence, treatment and outcomes of paediatric liver malignancies in Finland during 1987‐2017. Methods: Medical records and national cancer registry data of 47 children with liver malignancies were reviewed. Survival was calculated with the Kaplan‐Meier method. Results: During follow‐up, liver malignancy incidence remained stable at 1.1:10^6. Altogether, 42 patients with hepatoblastoma (n = 24), hepatocellular carcinoma (n = 11) and undifferentiated embryonal sarcoma (n = 7) underwent surgery at median age 4.6 (interquartile range, 2.0‐9.6) years and were followed up for 13 (7.0‐19) years. Cumulative 5‐year survival was 86% for hepatoblastoma, 41% for hepatocellular carcinoma and 67% for undifferentiated embryonal sarcoma. Five‐year survival was decreased among hepatoblastoma patients aged ≥ 2.4 years (73% versus 100%, P = .040), with PRETreatment EXTent of disease IV (PRETEXT, 60% vs 100%,P = .004), and with recurrent disease (67% vs 88%, P = .029). Recurrent/residual disease associated with decreased 5‐year survival in hepatocellular carcinoma (0% vs83%, P = .028). Survival was similar among 19 transplanted and 23 resected patients. In total, 14 deaths occurred either for the underlying malignancy (n = 8), adverse effects of chemotherapy (n = 5) or unrelated reasons (n = 1). Conclusion: Outcomes for PRETEXT I‐III hepatoblastoma and un‐metastasized hepatocellular carcinoma were encouraging. Adverse effects of chemotherapy significantly contributed to mortality.
  • Iron overload after allogeneic stem cell transplantation in children with acute lymphoblastic leukemia 
    Salmi, Asta; Holmström, Miia; Toiviainen-Salo, Sanna; Kanerva, Jukka; Taskinen, Mervi (2020)
    Punasolusiirrot ovat tärkeä osa leukemiahoitoon ja kantasolusiirtoon liittyviä tukihoitoja. Runsaat punasolusiirrot altistavat rautaylimäärälle, jonka pitkäaikaisvaikutuksia kantasolusiirretyillä lapsilla on tutkittu suhteellisen vähän. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rautaylimäärän esiintyvyyttä sekä sen yhteyttä elinvaurioihin ja lapsuusiän pituuskasvuun potilailla, jotka olivat saaneet allogeenisen kantasolusiirron lapsuusiässä akuutin lymfaattisen leukemian vuoksi. Tutkimukseen osallistui 23 potilasta, jotka olivat mediaani-iältään 12.6 (vaihteluväli 7.5-21.4) vuotta. Kehon rautalastin suuruutta arvioitiin laboratoriokokeilla, sydämen ja maksan magneettikuvantamisella sekä laskemalla punasolusiirroista saadun raudan määrä. Käytimme monimuuttuja-analyysiä tutkiaksemme yhteyttä kehon rautalastin ja sydämen toiminnan, maksaentsyymitasojen, insuliiniresistenssin ja pituuskasvun välillä. Plasman ferritiini oli mediaaniarvoltaan 344 (vaihteluväli 40-3235) ng/ml ja ylitti tason 1000 ng/ml kolmella potilaalla (13%). Magneettikuvauksessa yhdellätoista potilaalla (48%) todettiin rautaylimäärä maksassa ja yhdellä potilaalla (4%) rautaylimäärä sydämessä. Sydämen magneettitutkimuksessa ejektiofraktio oli subkliinisesti alentunut kahdeksalla potilaalla (35%), mutta sydämen toiminta ei assosioitunut kehon rautalastiin. Maksaentsyymitaso korreloi punasolusiirroista saadun rautamäärän kanssa (p=0.001), mutta potilailla ei esiintynyt kohonneita maksaentsyymiarvoja tai merkkejä maksavauriosta mediaaniltaan 4.5 vuoden seurannan jälkeen. Rautalasti ei korreloinut pituuskasvun tai insuliiniresistenssin kanssa. Rautaylimäärä on yleinen akuutin leukemian vuoksi kantasoluriirretyillä lapsilla, mutta rautalastiin liittyviä elinvauriota ei esiinny nuorella iällä. Suosittelemme rautalastin arvioimista kaikille potilaille ainakin kerran kantasolusiirron jälkeisen seurannan aikana.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO