Browsing by Author "Karihtala, Peeter"

Neoadjuvanttihoitoa käytetään yhä enemmän paikallisen tai paikallisesti levinneen HER2-positiivisen rintasyövän hoidossa, ja sillä saavutettu täydellinen patologinen vaste on yhteydessä parempaan ennusteeseen. Osalla potilaista ennuste on neoadjuvanttihoidon jälkeenkin huono, ja keinoja näiden riskipotilaiden tunnistamiseksi tarvitaan. Keräsimme retrospektiivisesti datan 121:stä HUS Syöpäkeskuksessa hoidetuista, in situ-hybridisaatiolla varmistetuista HER2-positiivisista rintasyövistä (119 potilasta, joista kahdella oli bilateraalinen rintasyöpä). Kaikki kävivät läpi neoadjuvanttihoidon kuratiivisella tavoitteella, ja käytetyt hoidot olivat modernien hoitosuosituksien mukaisia. Primaarituumorit olivat pääosin kookkaita ja suurimmalla osalla potilaista oli sytologisesti varmistettu imusolmukemetastasointi. Yhteensä 63 syövän kohdalla saavutettiin täydellinen patologinen vaste. Näiden potilaiden tautivapaa elossaoloaika viiden vuoden kohdalla oli 96.8%, kun taas epätäydellisen hoitovasteen saavuttaneilla potilailla se oli 59.7%. Kokonaiselossaoloajoissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Täydellinen radiologinen vaste saavutettiin 56 rintasyövän kohdalla, ja se assosioitui täydelliseen patologiseen vasteeseen, vaikkakin kuvantaminen tuotti 30.4% vääriä negatiivisia ja 36.9% vääriä positiivisia tuloksia. Täydellinen radiologinen vaste ei ollut yhteydessä pitempään elossaoloaikaan. Kohtalainen immunohistokemiallinen HER2-ekspressio ennusti alhaisempaa todennäköisyyttä täydelliselle patologiselle hoitovasteelle ja oli yhteydessä lyhyempään rintasyöpäspesifiseen elossaoloaikaan verrattuna syöpiin, joiden immunohistokemiallinen HER2-ekspressio oli korkea. Tutkimuksessamme neoadjuvanttihoidon jälkeen saavutettu täydellinen patologinen vaste toimi edelleen pitempää tautivapaata elossaoloaikaa ennustavana tekijänä korkean riskin HER2-positiivisissa rintasyövissä, ja kohtalaisen HER2-ekspression syöpien ennuste oli korkean HER2-ekspression syöpiin verrattuna heikompi.