Browsing by Author "Karjalainen, Siiri"

Syömishäiriöiden hoidossa käyetään yleisesti erilaisia yksilöterapian muotoja, jossa terapeutti ja nuori tapaavat kahdestaan, sekä erilaisia perheterapian muotoja. Perhepohjainen hoito on uudenlainen perheterapian muoto ja vaihtoehto nuoren yksilöhoidolle. Perhepohjaisen hoidon tavoitteena on kannustaa vanhempia ottamaan täysi vastuu nuoren ruokailusta ja painon korjaantumisesta. Hoitotiimiin kuuluvat lisäksi lääkäri, perheterapeutti ja ravitsemusterapeutti. Joidenkin tutkimusten perusteella laihuushäiriön perhepohjainen hoito on osoittautunut vähintään yhtä tehokkaaksi kuin yksilöterapia tai muut perheterapian muodot. Perhepohjainen hoito jakautuu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa pääosassa on nuoren painon korjaaminen. Toisessa vaiheessa vastuuta ruokailusta aletaan siirtämään takaisin nuorelle. Kolmannessa vaiheessa autetaan nuorta terveen identiteetin rakentamisessa. Vanhemmat tarvitsevat paljon tukea jaksaakseen kannatella lastaan. Heitä ei syyllistetä, vaan pidetään voimavarana ja koulutetaan kohtaamaan syömishäiriö erilaisissa arkisissa tilanteissa. Perheterapeutti toimii vanhempien konsulttina sekä tukee ja neuvoo heitä sairauden hoidossa. Myös vanhempien keskinäinen vertaistuki auttaa sairauden eri vaiheiden läpikäymisessä. Syömishäiriötä sairastavan läheisille on myös tarjolla valmennusta hankalista tilanteista selviämiseen ja syömishäiriötä sairastavan kanssa keskustelemiseen. Kouluttamalla lisää ammattilaisia tarjoamaan perhepohjaista hoitoa voitaisiin tavoittaa yhä useampia perheitä. Perhepohjainen hoito ei kuitenkaan sovi kaikille potilaille, ja hoitomuodon valinta tuleekin tehdä yksilöllisesti. Vasta-aiheita perhepohjaiselle hoidolle ovat potilan heikko somaattinen tila, itsetuhoisuus, muu vaikea psyykkinen oireilu ja perheen riitaisa tilanne esimerkiksi vanhempien eron jälkeen.