Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Lähdeoja, Tuomas"

Sort by: Order: Results:

  • Byman, Saga; Oikarinen, Oskari; Salmela, Mikko; Haapamäki, Ville; Ibounig, Thomas; Lähdeoja, Tuomas (2023)
    Tausta. Värttinäluun pään murtuma on yksi yleisimmistä aikuisten yläraajan murtumista, ja se liittyy jopa 30 prosenttiin kyynärnivelen murtumavammoista. Suurin osa värttinäluun pään murtumista voidaan hoitaa konservatiivisesti, mutta yli kolmannes hoidetaan kirurgisesti joko levy- tai ruuvikiinnityksellä tai korvaamalla värttinäluun pää tekonivelellä. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida toiminnallisia ja radiologisia tuloksia, kun pirstaleinen värttinäluun pään murtuma on hoidettu tekonivelellä. Aineisto ja menetelmät. Aineistona oli 55 potilasta, joiden tuore pirstaleinen värttinäluun pään murtuma hoidettiin bipolaarisella tekonivelellä Töölön sairaalassa vuosina 2009–2015. Keskimääräinen seuranta-aika oli 5,2 vuotta. Ensisijaisena tulosmuuttujana käytimme Oxford Elbow Score (OES) -mittaria. Toissijaisia tulosmuuttujia olivat Quick Disabilities of Arm and Shoulder and Hand (qDASH) ja Mayo Elbow Performance Score (MEPS) sekä kyynärnivelen liikelaajuus ja radiologiset muutokset kyynärnivelessä. Tulokset. Hoito värttinäluun pään tekonivelellä tuotti hyvän toiminnallisen lopputuloksen. Potilaat arvioivat kivun vähäiseksi ja tyytyväisyys kyynärnivelen toimintaan oli korkea. Potilaiden keskimääräinen tulos OES-toimintakykymittarissa oli 88. Kyynärnivelen liikelaajuus oli keskimäärin hyvä, ja toiseen puoleen verrattuna liikerajoitus oli pieni. Radiologiset muutokset, kuten luun liukeneminen tekonivelen varren ympärillä ja nivelrikko olivat yleisiä, mutta näillä muutoksilla ei havaittu olevan yhteyttä potilaiden oireisiin. Päätelmät. Värttinäluun pään bipolaarinen tekonivel soveltuu hyvin hoitomuodoksi kyynärnivelen vammoissa, joissa on pirstaleinen värttinäluun murtuma.
  • Kervinen, Kaarlo; Lähdeoja, Tuomas; Salmela, Mikko; Paavola, Mika (2020)
    Retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää HUS Töölön Sairaalassa vuosina 2007-2016 lukkolevyosteosynteesillä hoidettujen olkaluun alaosan nivelpintaan ulottuvien murtumien (AO-C-tyyppi) lyhyen ja keskipitkän aikavälin toiminnallisia ja radiologisia tuloksia. Samalla saadaan tietoa epätyydyttävää tulosta ennustavista tekijöistä ja voidaan verrata tuloksia kyynärtekonivelaineistoihin. Olkaluun alaosan nivelen sisäinen murtuma johtaa hoitamattomana huonon toimintakyvyn tarjoavaan kyynärpähän. Nuorilla hoitolinja on rutiininomaisesti operatiivinen, avoreduktio ja osteosynteesi kyynärnivelen toiminnan palauttamiseksi. Vanhuksilla osteosynteesi on teknisesti haastavaa murtumien mittavammasta pirstaleisuudesta johtuen sekä murtuman kiinnityksen pettämisiä, luutumattomuutta ja jäykkyyttä ajatellaan esiintyvän enemmän kuin työikäisillä. Kyynärnivelen tekoniveltä on tarjottu ratkaisuksi vanhusten murtumien hoidossa. Töölön sairaalan suuri volyymi tarjoaa myös kansainvälisesti merkittävän kokoisen potilasmateriaalin. Tutkimukseen pyydetään kaikkia 1.1.2007- 30.6.2016 Töölön sairaalassa olkaluun alaosan C-tyypin murtuman vuoksi leikkauksella hoidettuja murtuman syntyhetkellä yli 65-vuotiaita potilaita. Alkuajankohta on valittu siten, että lukkolevyt ovat siihen mennessä vakiinnuttaneet asemansa rutiinihoitona. Soveltuvat potilaat kutsutaan tutkimuskäynnille, jonka yhteydessä yläraajojen toimintakyky tutkitaan kliinisesti sekä vastataan toimintakykymittareiden kysymyksiin. Tutkimuksen päätulosmuuttuja on Oxford Elbox Score (OES) –mittari, joka määrittää kyselylomakkeen avulla kyynärnivelen toimintakyvyn vaikutusta arkielämään. Toissijaisina tulosmuuttujina ovat Mayo Elbow Performance Score (MEPS) –mittari, quick-DASH, kyynärnivelen kliinisesti määritetty toimintakyky ja potilaan subjektiivinen tyytyväisyys kyynärpään toimintaan. Lisäksi otetaan kyynärnivelen rtg-kuvat radiologisten muutosten selvittämiseksi. Potilailta määritetään myös terveen puolen toimintakyky, jolloin kunkin terve puoli toimii vertailuryhmänä. Seuranta-aika tulee olemaan vähintään yksi vuosi vammasta, suurimmillaan noin 8,5 vuotta. Keskeisiä taustatietoja ovat vammamekanismi, murtuman luokka ja vammaan sekä leikkaushoitoon liittyvät komplikaatiot. Tutkimus julkaistaan kyseisen erikoisalan kansainvälisessä lääketieteen lehdessä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää määrittämään HUS Töölön sairaalassa käytössä olevia hoitolinjoja kyseisen vammatyypin osalta.