Browsing by Author "Länsisyrjä, Juho"

Tavoite: Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida eroa infektiosairastavuudessa ustekinumabin, vedolitsumabin, infliksimabin välillä tulehduksellista suolistosairautta (IBD) sairastavilla lapsilla. Tarkastelun kohteena oli erityisesti ns. merkittävät infektiot, eli sairaalahoitoa vaatineet-, endoskopiaa viivästyttäneet- ja lääkeinfuusioaikataulun muuttamiseen johtaneet infektiot. Metodologia: Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta IBD:tä sairastavien, HUS:n rekisteristä poimittujen, lapsipotilaiden ryhmää. Kontrolliryhmässä potilaille aloitettiin vuosien 2015-2022 välillä infliksimabi (n=98), ja toisessa ryhmässä joko vedolitsumabi (n=76), tai ustekinumabi (n=35). Ryhmät kontrolloitiin lääkealoituksen vuodenajan mukaan. Ryhmien hoitoa seurattiin retrospektiivisesti ensimmäisen hoitovuoden ajan. Tulokset: Merkittäviä infektiotapahtumia rekisteröitiin infliksimabiryhmässä koko seuranta-aikana yhteensä 46 tapahtumaa 35:ssä (35,7 %) lääkealoituksessa, ja vedolitsumabiryhmässä seuranta-aikana yhteensä 19 tapahtumaa 18:ssa (23,7 %) lääkealoituksessa. Ustekinumabin osalta voitiin arvioida vain sairaalahoitoa vaatineita infektioita. Infliksimabiryhmässä monoterapian aikainen merkittävä infektiotapahtuma nähtiin 26:ssa (26,5 %) lääkealoituksessa (yhteensä 31 tapahtumaa). Vedolitsumabiryhmässä vastaavasti monoterapian aikainen merkittävä infektiotapahtuma nähtiin 10:ssä (13,2 %) lääkealoituksessa, yhteensä 10 tapahtumaa. Infliksimabin ja vedolitsumabin välillä ei nähty analyysissä tilastollisesti merkityksellistä eroa merkittävien infektioiden sairastavuuden suhteen monoterapian aikana (p=0,118), tai yhdistettynä muuhun immunosuppressiiviseen hoitoon (p=0,176). Sairaalahoitoisia infektioita esiintyi infliksimabiryhmässä yhteensä 6 tapausta (5,1 % aloituksista, 7,3/100PY) vedolitsumabiryhmässä 2 tapausta (2,6% aloituksista, 3,66/100PY ja ustekinumabiryhmässä 2 tapausta (5,7% aloituksista, 7,51/100PY). Suurin osa infektiotapahtumista oli hengitystieinfektioita. Tämän aineiston perusteella nuoren iän, sekä samanaikaisen muun immunologisen pitkäaikaissairauden nähtiin lisäävän infektioriskiä merkityksellisesti. Tutkimus antaa myös viitteitä siitä, että glukokortikoidin lisäys biologisen lääkehoidon rinnalle nostaa potilaan infektioriskiä. Päätelmä: Infliksimabin ja vedolitsumabin välillä ei todettu tilastollisesti merkityksellistä eroa merkittävien infektioiden riskin suhteen. Antibiootti- tai sairaalahoitoisen infektion riski ei poikennut tilastollisesti vedolitsumabin, ustekinumabin tai infliksimabin välillä tämän aineiston perusteella. Infektioriskiin todettiin vaikuttavan nuori ikä ja samanaikainen muu krooninen immunologinen sairaus. Prospektiivisia tutkimuksia tarvitaan jatkossa, jotta voidaan selvittää lääkeaineisiin liittyvä infektioriski tarkemmin IBD:tä sairastavilla lapsilla.