Browsing by Author "Lahtinen, Roni"

Huuli- ja suulakihalkiot ovat yleisimpiä kasvojen alueen synnynnäisiä kehityshäiriöitä. Suomessa hoitoon hakeutuu vuosittain noin 120 uutta halkiopotilasta. Osalle halkiopotilaista kehittyy keskikasvojen ja yläleuan kasvuhäiriö sekä ristipurenta. Tämä saadaan nykyisillä ortognaattiskirurgisilla menetelmillä hyvin korjattua. Riskinä on kuitenkin, että puhe huononee ja velofaryngeaalinen insuffisienssi (puheen nenäsointisuus) korostuu. Toistaiseksi ei voida vielä luotettavasti preoperatiivisesti arvioida maksillaosteotomian vaikutusta puheeseen. Nykyinen tutkimus toteutettiin, jotta voitaisiin paremmin ennakoida maksillaosteotomiohin liittyviä puheen muutoksia halkiopotilailla. Tutkielmassa tarkasteltiin retrospektiivisesti halkiopotilaiden yläleuan kirurgisen siirron määrän vaikutusta potilaiden puheeseen. Tutkimus on retrospektiivinen kohorttitutkimus. Tutkimusaineisto koostui HUS:n Huuli- suulakihalkiokeskuksen potilaista (n=93), joille oli tehty yläleuan kirurginen eteenpäin siirto purennan ja kasvojen mittasuhteiden korjaamiseksi vuosien 2002 ja 2016 välisenä aikana. Aineiston 21 potilaalla oli tuotu myös alaleukaa eteenpäin kirurgisesti. Tutkimusaineistossa 23 potilaalla oli suulakihalkio tai suulaen piilohalkio, 48 toispuolinen huuli- ja suulakihalkio ja 22 molemminpuolinen huuli- ja suulakihalkio. Tutkimus toteutettiin kefalometrisesti digitoimalla potilaiden kallolateraaliröntgenkuvat ennen ja jälkeen yläleuan siirron. Röntgenkuvista analysoitiin yläleuan kirurgisen siirron määrät horisontaalisesti ja vertikaalisesti. Lisäksi analysoitiin nielun ilmatilan sagittaalimittojen muutoksia. Tuloksia verrattiin tilastotieteellisesti puheterapeuttien leikkausta edeltäviin ja sen jälkeisiin puheen analyyseihin. Tutkimuksessa todettiin, että yläleuan siirron määrä ei vaikuta halkiopotilaiden puheen huononemiseen ja velofaryngeaalisen insuffisienssin korostumiseen.