Browsing by Author "Lemma, Aurora"

Tutkimuksen tarkoitus: Äkillinen suoliston verenkiertovajaus (akuutti mesenteriaali-iskemia (AMI)) on edelleen, kehittyneistä hoitomuodoista huolimatta, korkean kuolleisuuden tauti. Yksi olennainen hoidon tuloksiin vaikuttava tekijä on viive ensimmäisestä terveydenhuollon pisteestä leikkaukseen (leikkausviive), mutta tämän viiveen syyt ovat huonosti tunnettuja. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli etsiä viiveeseen vaikuttavia tekijöitä, erityisesti hoitoketjun osalta. Aineisto ja menetelmät: Kyseessä on retrospektiivinen tutkimus, jossa tutkittiin 2006- 2015 Meilahden sairaalassa leikattuja AMI-potilaita. Poissuljimme tutkimuksesta potilaat, joilla oli pitkäaikainen, puoliäkillinen, paksusuoleen rajoittunut, laskimoperäinen tai verisuonia tukkimaton mesenteriaali-iskemia. Potilaat jaettiin kahteen alaryhmään sen mukaan, oliko ensimmäinen terveydenhuollon piste, jonka he kohtasivat kirurginen päivystys (KP) vai ei-kirurginen päivystys (ei-KP). Ensisijainen päätemuuttuja oli leikkausviive ja toissijaiset päätemuuttujat olivat sairaalahoidon kesto ja 90-päivän kuolleisuus. Tulokset: Lopullisessa tutkimuspotilasjoukossa oli 81 potilasta. Ei-KP ensimmäisenä hoitokontaktina oli itsenäisesti yhteydessä yli 12 tunnin leikkausviiveeseen (OR 3.7 (95% luottamusväli 1.3-10.2), mediaani viive 15.2 tuntia (IQR 10.9-21.2) vs. 10.1 tuntia (IQR 6.9-18.5), p = 0.025). Sairaalahoidon kesto oli lyhyempi (mediaani 6.5 päivää (4.0-10.3) vs. 10.8 päivää (7.0-22.3), p = 0.045) ja 90-päivän kuolleisuus matalampi KP-ryhmässä (50.0% vs. 74.5%, p = 0.025). Johtopäätökset: Ensimmäinen erikoisala johon potilas lähetetään, vaikuttaa oleellisesti AMI-potilaan leikkausviiveeseen ja kuolleisuuteen. Hoitoketjun sujuvoittaminen niin, että potilas pääsee mahdollisimman nopeasti hoitoon vatsaelin- ja verisuonikirurgiseen yksikköön, voi parantaa AMI:n hoidon tuloksia. (200 sanaa)