Browsing by Author "Lempinen, Marko"
Now showing items 1-2 of 2
-
Bonsdorff, Akseli; Sallinen, Ville; Räihä, Juulia; Ekstrand, Agneta; Nordin, Arno; Lempinen, Marko; Helanterä, Ilkka (2021)Tutkimuksen tarkoitus: Samanaikainen haima- ja munuaissiirto on ainoa parantava hoito tyypin 1 diabetekseen, mutta siihen liittyy huomattava leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden riski. Tietoa näiden komplikaatioiden ennustetekijöistä on vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erilaisten laboratoriotutkimusten kykyä ennustaa siirron jälkeisiä komplikaatiota. Aineisto ja menetelmät: Kaikki Suomessa ennen helmikuuta 2020 toteutetut samanaikaiset haima- ja munuaissiirrot analysoitiin retrospektiivisesti. Ensimmäisten kolmen leikkauksen jälkeisen päivän plasman amylaasin, dreeniamylaasin, C-reaktiivisen proteiinin, c-peptidin, plasman trypsinogeenin ja leukosyyttien tasot kerättiin, ja niiden kykyä ennustaa leikkauksen jälkeistä sairastuvuutta (mitattiin Comprehensive Complication Indexillä, CCI) ja komplikaatioita 90 päivän sisällä tarkasteltiin ROC-analyysillä. Tulokset: Tutkimukseen sisällytettiin 164 potilasta ja näistä potilaista relaparotomiaa vaativia komplikaatioita oli kolmellakymenelläyhdeksällä. Korkeimman AUC-arvon perusteella ensimmäisen leikkauksenjälkeisen päivän plasman amylaasi ennusti parhaiten 90 päivän sairastuvuutta ja Youden-indexin avulla optimaaliseksi raja-arvoksi määrittyi 6 kertaa ylempi normaali viiteraja. Negatiivinen ja positiivinen ennustearvo tälle raja-arvolle oli 0.81 ja 0.71 sille, että potilas joutui relaparotomiaan. Vastaavasti arvot olivat 0.91 ja 0.71 sille, että potilaan CCI ylitti 47.7 (vastaa kahden reoperaation sairastuvuutta). Johtopäätökset: Ensimmäisen leikkauksen jälkeisen päivän plasman amylaasitason perusteella voidaan ennustaa haima- ja munuaissiirrepotilaan riski leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.
-
Eerola, Verner; Helanterä, Ilkka; But, Anna; Lempinen, Marko; Mäkisalo, Heikki; Nordin, Arno; Isoniemi, Helena; Sallinen, Ville (2021)Munuaisensiirto parantaa potilaan elämänlaatua, pidentää elämää ja vähentää kustannuksia dialyysiin verrattuna. Suurin osa munuaissiirteistä saadaan Suomessa ja länsimaissa aivokuolleilta luovuttajilta. Aivokuoleman aiheuttamat muutokset luovuttajan hemodynamiikassa ja samanaikainen sytokiinimyrsky vaurioittavat elimiä, ja on kliinisesti merkittävää tarkastella, tuleeko elimet irrottaa mahdollisimman varhain lisävaurioiden kehittymisen estämiseksi. Suomessa elimet irroitetaan nopeasti, mutta käytännöt vaihtelevat maittain. Tarkoituksenamme oli tutkia, miten elinirrotusviive assosioituu munuaissiirteen tuloksiin. Keräsimme todetun aivokuoleman ja elinirrotuksen välisen ajan, sekä luovuttajan ja siirteensaajan tiedot Suomen Elinsiirtorekisteristä 2004–2017, sekä Yhdysvaltojen Scientific Registry of Transplant Recipients-rekisteristä 2008–2018. Analysoimme elinirrotusajan assosiaatiota päätemuuttujiin monimuuttujamalleissa vakioimalla luovuttajan riski-indeksillä, sekä siirteensaajan iällä, diabeteksella ja dialyysin kestolla. Assosiaatio mallinnettiin restricted cubic spline-funktioiden avulla. Kaikkiaan 2 388 Suomessa ja 101 474 Yhdysvalloissa tehtyä munuaisensiirtoa otettiin analyysiin. Mediaaniaika aivokuolemasta elinirrotukseen oli 9,8 tuntia (interkvartiiliväli 7,8-12,4) Suomessa ja 34,8 tuntia (interkvartiiliväli 26,3-46,3) Yhdysvalloissa. Monimuuttujamalleissa korkein siirteen myöhästyneen käynnistymisen riski assosioitui hyvin lyhyisiin ja pitkiin elinirrotusviiveisiin. Matalin riski myöhästyneeseen käynnistymiseen oli 20-50 tuntia elinirrotuksesta. Pidempi elinirrotusviive assosioitui lineaarisesti matalampaan siirteen menetyksen riskiin (riskisuhde 0,9/1 tunti, 95% luottamusväli 0,88-0,92; p=0,001). Akuutit rejektiot eivät assosioituneet elinirrotusviiveen kanssa. Pidempi elinirrotusviive ei assosioitunut huonompiin munuaissiirteen tuloksiin, vaan saattaa olla jopa edullista.
Now showing items 1-2 of 2