Browsing by Author "Lindström, Matilda"

Tavoitteet: Monet masennuksesta kärsivät eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Masennuksesta kärsivien hoitoon hakeutumista on tutkittu paljon, ja on havaittu, että masennuksen vakavuusaste vaikuttaa hoitoon hakeutumiseen. Masennuksen arvioimisessa on nykyään alettu kiinnittää huomiota eri oireisiin ja oireiden välisiin eroihin. On havaittu, että eri oireet vaikuttavat eri tavalla psykososiaalisiin toiminnan häiriöihin ja että osa masennusoireista on voimakkaammin yhteydessä vakava-asteiseen masennukseen kuin toiset. Tämän vuoksi on syytä olettaa, että eri masennusoireiden välillä saattaa ilmetä eroja, kun tutkitaan yksittäisten oireiden vaikutuksia hoitoon hakeutumiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia eri masennusoireiden yhteyksiä hoitoon hakeutumiseen, ja tarkastella, vaikuttavatko eri oireet eri tavoin hoitoon hakeutumiseen. Menetelmät: Tutkimuksen otos (N=2352) koostui Survey of Health, Aging and Retirement in Europe kyselyn toisesta vaiheesta. Otos on kerätty 12:sta eri Euroopan maasta. Masennusta arvioitiin EURO-D itsearviointikyselyllä, jossa arvioitiin 12:ta eri masennusoiretta. Hoitoon hakeutumista tutkittiin kysymällä tutkittavilta ovatko he koskaan hakeutuneet lääkärille tai psykiatrille masennuksen vuoksi, tai ovatko he koskaan joutuneet psykiatriseen osastohoitoon. Masennusoireiden ja hoitoon hakeutumisen välisiä yhteyksiä tutkittiin korrelaatioanalyysilla sekä logistisella regressioanalyysilla. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksessa havaittiin, että eri oireet ennustavat hoitoon hakeutumista eri tavoin. Masentunut mieliala, itsetuhoiset ajatukset, syyllisyyden tunteet ja univaikeudet ennustivat hoitoon hakeutumista. Sen sijaan henkilöt, joilla ilmeni ärsyyntyvyyttä ja nautinnon puutetta, hakeutuivat epätodennäköisemmin hoitoon. Muut oireet eivät ennustaneet tilastollisesti merkitsevästi hoitoon hakeutumista. Tuloksista nähdään, että masennusoireiden välillä ilmenee eroja hoitoon hakeutumisessa. Tämä tutkimus antoi viitteitä, että masennusoireita kannattaisi jatkossa tutkia yksittäisinä tekijöinä, eikä vain yhdenvertaisina kriteereinä masennusdiagnoosille. Masennuksen arvioimisessa yksittäisten oireiden tarkastelu saattaisi antaa enemmän kliinistä tietoa masennuksesta, mitä puolestaan voitaisiin hyödyntää myös sopivimman hoitomuodon löytämisessä.