Browsing by Author "Mäenpää, Saana"

Tausta Mobiililaitteista on tullut luonnollinen osa opiskelijoiden arkea, ja niitä voidaan erilaisten sovellusten ansiosta hyödyntää useisiin tarkoituksiin ja toimintoihin. Mukana vaivattomasti kannettavien mobiililaitteiden yleistymisen ja teknologisen kehityksen ansiosta laitteiden potentiaali itseoppimisvälineenä on havaittu, mikä on avannut uusia mahdollisuuksia niiden hyödyntämiseen myös yliopisto-opetuksessa. Aiemmissa tutkimuksissa muistiinpanojen tekemisen on todettu tehostavan oppimista, mutta yleinen suhtautuminen sähköisiin muistiinpanoihin on ollut varautunutta: niiden on todettu haittaavan opiskelijoiden keskittymistä ja aiheuttavan ylimääräisiä häiriötekijöitä (esim. sosiaalinen media) ja visuaalista ylikuormitusta. Ainoassa vertailevassa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin sähköisiä ja käsin tehtyjä paperimuistiinpanoja, paperimuistiinpanoja pidettiin suositeltavampina. Siitä, miten opiskelijat tekevät ja käyttävät sähköisiä muistiinpanoja, ja miten ne vaikuttavat oppimiskokemukseen, on tehty vain vähän tutkimusta. Aineisto ja menetelmät Vuodesta 2013 Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoille on jaettu iPad-tablettitietokoneet opiskelukäyttöön. Koska mobiililaitteiden käyttö lääketieteen opetuksessa on ollut kansainvälisestikin suhteellisen uusi ilmiö, kerättiin vuonna 2013 opintonsa aloittaneesta opiskelijakohortista tutkimusaineistoa sähköisin kyselyin pitkittäisesti vuosina 2013–18. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena ja siinä tarkastellaan opiskelijakohortin kokemuksia mobiililaitteiden opiskelukäytöstä eri opiskeluvuosina (LL/LH1–5) sekä parhaiksi koettuja tapoja tärkeimpinä pidetyille toiminnoille. Tutkimukseen vastasi 124 lääketieteen ja 52 hammaslääketieteen opiskelijaa, ja vastausprosentti vaihteli välillä 73–95. Avoimien kysymysten vastaukset koskien kolmea tärkeintä mobiililaitteiden opiskelukäyttötapaa analysoitiin laadullisella sisältöanalyysilla ja tulokset trianguloitiin määrällisten muistiinpanoja koskevien väittämien tulosten kanssa. Lisäksi fokusryhmähaastatteluja toteutettiin lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoiden keskuudessa tulosten pätevyyden varmistamiseksi. Löydökset Sähköiset muistiinpanot olivat keräämässämme aineistossa selvästi oppimista edistävä ilmiö, toisin kuin kirjallisuudesta oli aiemmin esitetty. Yhdenmukaisesti kyselyraportista ilmenevä mobiililaitteiden (iPad) parhaaksi ja tärkeimmäksi koettu käyttötarkoitus oli sähköisten muistiinpanojen tekeminen. Myös tiedonhaun sekä pääsyn sähköisiin oppimateriaaleihin ja -sovelluksiin koettiin mobiililaitteilla helpottuneen, mikä ilmeni etenkin nopeaa tiedonhakua vaativassa potilaskontaktissa. Mobiililaitteet ja -sovellukset mahdollistivat lineaaristen ja non-lineaaristen opiskelustrategioiden käytön ja opiskeltavan tiedon edistyneen prosessoinnin yksilöllisten ja visuaalispainotteisten sähköisten oppimateriaalien muokkauksen (merkinnät, korostukset, alleviivaukset, kommentit) ja organisoinnin kautta. Lisäksi mobiililaitteiden yksilöllisesti rakennettuja digikirjastoja sekä tiedon jatkuvaa saatavuutta kertausta ja palautusta varten pidettiin hyödyllisenä. Kliinisen vaiheen lääketieteen opintolinjan opinnoissa mobiililaitteiden täysitehoista hyödyntämistä kuitenkin haittasivat muun muassa opetushenkilökunnan vastahakoisuus ja epäluulot mobiililaitteita kohtaan, potilaskontakti ja laitteiden sairaalaympäristössä haasteelliset ominaisuudet, kuten laitteen suuri koko. Pohdinta Opiskelijat käyttävät mobiililaitteita monipuolisesti, sujuvasti ja aktiivisesti ja omaksuvat nopeasti uusia teknologioita, mikä tulisi huomioida ja hyödyntää lääketieteen koulutuksessa, etenkin opetusmateriaalien ja -metodien kehittämisessä. Mobiililaitteiden tehokas käyttö muistiinpanovälineenä lääketieteen ja hammaslääketieteen opinnoissa edellyttää mobiililaitteiden ja -sovellusten käytön sujuvaa hallintaa (digitaidot), sähköiseksi sovellettavissa olevia muistiinpanomenetelmiä (sovellukset, e-luentomateriaalit ja -kirjastot, kosketusannotointi: e-piirtäminen ja -kirjoittaminen) sekä kiinteää yhteistyötä yliopiston kanssa (saatavilla olevat digitaaliset materiaalit, opetushenkilökunnan avoin, supportiivinen asenne ja tuki mobiilioppimiseen) ja potilaiden informointia. Näihin liittyvien esteiden tunnistaminen ja ratkaiseminen on välttämätöntä, jotta mobiililaitteet voitaisiin integroida yliopisto-opetukseen. Itse tuotettujen ja aina saatavilla olevien sähköisten muistiinpanojen tuoma etu opiskeltavan aineksen muistiin painamisessa ja etenkin palauttamisessa voitaisiin mobiililaitteiden avulla valjastaa tehokkaasti käyttöön lääketieteen opetuksessa, mikäli laitteiden käyttö tehdään saumattomaksi osaksi opetusta ja mahdollistetaan myös kliinisen vaiheen opinnoissa. Lisää tutkimusta kaivataan mobiilioppimisen erityispiirteistä, vaikutuksista opiskelukokemukseen ja oppimistuloksiin ja potilaskontaktiin sekä erilaisten mobiilisovellusten, kuten sosiaalisen median, virtuaalimikroskopian ja muiden innovatiivisten opiskelusovelluksien, merkityksestä.