Browsing by Author "Mäkelä, Tia"

Sydämen sykkeen nousun määrää ja sen dynamiikkaa käytetään usein fyysisen kunnon mittarina. Tämä tutkielma keskittyy vähemmän huomiota saaneeseen sydämen sykkeen käyttäytymiseen rasituksen jälkeen. Tutkielma koostuu kahdesta osasta: kirjallisuuskatsauksesta ja omasta tutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tarkastella sykkeen palautumisen mekanismeja, sykkeen palautumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä onko eri tutkimuksissa todettu sykkeen palautumiselle tavoitearvoja tai diagnostista merkitystä. Tutkielman tutkimusosuudessa tarkasteltiin Työterveyslaitoksen palomiehille tehtyjä maksimaalisen polkupyöräergometriatestin tuloksia. Mittaukset tehtiin vuosina 1996, 1999 ja 2009. Tavoitteena oli tarkastella hyväkuntoisten miesten sykkeen palautumista kuormituskokeesta sekä maksimaalista hapenottokykyä ja kehonpainoindeksiä, näiden muutoksia seurannan aikana sekä näiden yhteyttä toisiinsa. Sykkeen palautuminen välittyy autonomisen hermoston sympaattisen ja parasympaattisen vuorovaikutuksen kautta, vaikka tarkkoja mekanismeja ei vielä ole täysin ymmärretty. Yleisiä standardeja sykkeen palautumisen mittaamiseen ei ole, joten sykkeen palautumisen tavoitearvot vaihtelevat eri tutkimuksissa. Hidastunut sykkeen palautuminen vaikuttaisi olevan yhteydessä moneen autonomisen hermoston toimintaan vaikuttavaan sairauteen tai tällaisen sairauden riskitekijään tai jopa kuolleisuuden riskiin. Aikaisempien tutkimusten määrittämät sykkeen palautumisen tavoitearvot ovat kaikki pienempiä kuin tässä tutkimuksessa saatu hyväkuntoisten palomiesten sykkeen palautuminen keskimäärin. Lisäksi syke palautuu nopeammin normaali- kuin ylipainoisilla. Kehonpainoindeksin ja maksimaalisen hapenottokyvyn korrelaatio sykkeen palautumiseen saatettaisiin saada paremmin esille vasta hidastuneilla sykkeen palautumisen arvoilla. BMI:n keskiarvo kasvoi palomiehillä seurannan aikana, mutta sen kasvu ei näyttäisi tässä tutkimuksessa yksin selittävän sykkeen palautumista tai siinä ajan myötä tapahtuvia muutoksia. Palomiehilläkin maksimaalinen hapenottokyky laskee iän myötä, mutta myös sillä näyttäisi tässä tutkimuksessa olevan vähemmän merkitystä sykkeen palautumiseen tai siinä ajan myötä tapahtuviin muutoksiin. (229)