Browsing by Author "Malkavaara, Marjukka"

Tavoitteet. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, millaisia viittaussuhteiden tulkitsemisen ongelmia tyypillisesti kehittyvät 4- ja 5-vuotiaat lapset nostavat esiin leikkivuorovaikutuksessa oman vanhemman kanssa. Tutkimuksen kohteena ovat lasten esittämät korjausaloitteet. Korjausaloite on puheenvuoro, jolla ilmaistaan keskustelukumppanin aiemman vuoron olleen vaikeasti kuultavissa tai ymmärrettävissä. Korjausaloitteilla pyritään ylläpitämään ja tarvittaessa palauttamaan hetkellisesti menetettyä keskinäistä ymmärrystä eli intersubjektiivisuutta keskustelussa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, mitä korjausaloitteita lapset käyttävät vanhemman puheenvuorossa esiintyneen viittaussuhteen jäädessä epäselväksi, ja mikä on korjausaloitteiden esiintymisympäristö keskustelussa. Lisäksi selvitetään, voidaanko 4- ja 5-vuotiaiden lasten tekemien korjausaloitteiden välillä havaita eroa. Menetelmät. Tässä työssä tutkittiin kahdeksan 3;11–5;1-vuotiaan lapsen korjauskäytänteitä leikkivuorovaikutuksessa oman vanhemman kanssa. Tutkimusaineistona oli autenttisissa vuorovaikutustilanteissa tallennetut videot, ja yhteensä videoaineistoa oli kuusi tuntia 46 minuuttia. Aineisto on kerätty vuosina 2004–2007 osana Lapsen kehittyvä kieli ja vuorovaikutus -tutkimushanketta (myöh. COMPAIR). Tutkimus perustuu keskustelunanalyyttisen tutkimusparadigman mukaiseen sekventiaaliseen analyysiin ja aineistolähtöiseen ryhmittelyyn. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseen osallistuneiden lasten korjausaloitteet vastasivat monelta osin aiemman tutkimuksen havaintoja lasten korjauskäytänteistä. Viittaussuhteita tarkentavien korjausaloitteiden määrässä oli osallistujakohtaista hajontaa. Erot voivat osittain heijastaa lasten keskustelussa kohtaamien ongelmien määrää, osittain lasten taipumusta esittää korjausaloitteita. Lapset nostivat esiin viittaussuhteiden tulkitsemisen ongelmia pääasiassa tulkintaehdokkailla ja kysymyssanoilla. Aineistosta löytyi myös kaksi kysymyslauseen muotoista korjausaloitetta. Pelkkiä ei-sanallisia aineksia sisältäviä korjausaloitteita ei havaittu, mutta tulkintaehdokkaisiin liittyi usein osoittava ele tai tarkistava katse. Aineistoissa havaittiin laajempia toimintajaksoja, ja niiden aikana muotoutuvia tyypillisiä keskustelun lähikonteksteja, joissa lapset tekivät korjausaloitteita. 4- ja 5-vuotiaiden ryhmät eivät juuri eronneet toisistaan korjausaloitteiden esiintymisfrekvenssin tai koostumuksen osalta, mutta lähikonteksteja tarkasteltaessa 5-vuotiailla korjaustoimintaa esiintyi 4-vuotiaita harvemmissa konteksteissa. Kahden ikäryhmän korjauskäytänteiden vertaaminen vahvisti käsitystä siitä, että lapsen iän ja kielellisen kehitystason lisäksi kontekstuaaliset tekijät vaikuttavat siihen, millaisia puheen tulkitsemisen ongelmia lapset keskustelussa kohtaavat ja kuinka intersubjektiivisuus keskustelussa rakentuu. Tässä tutkimuksessa tutkittiin lapsen vuorovaikutusta vanhemman kanssa. Kattavampi kuva saataisiin tarkastelemalla jatkossa lasten korjaustoimintaa myös esimerkiksi leikkivuorovaikutuksessa ikätoverin kanssa.