Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Martinmäki, Pihla"

Sort by: Order: Results:

  • Martinmäki, Pihla (2021)
    Korkeat verensokerit ovat yleisiä leikkauspotilailla, ja ne lisäävät leikkauksen komplikaatioriskiä. Verensokereiden hoito ei ole kirurgien ja operatiivisten osastojen henkilökunnan ominta osaamisaluetta. Uusia hoitomuotoja ja lääkkeitä diabetekseen tulee jatkuvasti, joten muiden kuin alan asiantuntijoiden on vaikea pysyä kehityksessä mukana. Tässä tutkimuksessa tavoitteenamme oli selvittää, voiko henkilökuntaa kouluttamalla lisätä diabeteshoidon osaamista. Jos osaaminen paranisi, voisivat myös potilaiden verensokerit ja näin ollen leikkaustulokset parantua. Tulosten avulla voidaan saada tietoa, kannattaako tällaiseen opetukseen käyttää rajallisia resursseja. Osana diabeteshoitoa kehittävää AGS-projektia annettiin operatiivisten osastojen henkilökunnalle aiheeseen liittyvää koulutusta. Otos perioperatiiviseen työhön osallistuvia hoitajia ja lääkäreitä täytti koulutusjakson alussa ja lopussa anonyymisti projektia varten suunnitellut kyselylomakkeet. Koulutusjakso sisälsi luentoja ja konsultaatioapua. Kyselylomakkeissa kysyttiin tiedollisia, avoimia kysymyksiä sekä monivalintakysymyksiä oman osaamisen sekä nykyisen koulutuksen tasosta. Kyselyyn vastasi ensimmäisellä kierroksella 51 sairaanhoitajaa, 55 lääkäriä ja 14 muun ammattiryhmän edustajaa, pääosin lähi- tai perushoitajia. Toisella kierroksella kyselyyn vastasi 60 sairaanhoitajaa, 44 lääkäriä ja 12 muuta. Havaitsimme osaamisen kehityksessä positiivisen trendin, mutta tulos ei yltänyt tilastollisesti merkitseväksi. Hoitajien tyytyväisyys koulutuksen määrään ja laatuun sen sijaan parani tilastollisesti merkitsevästi koulutuksen myötä. Yllättävintä oli usean kirurgin ajatus siitä, että verensokereiden hoito kuuluu ainoastaan sisätautilääkäreille. Tämä, sekä erityisesti alkutilanteen huono tietämys verensokereista korostaa koulutuksen tarpeellisuutta sekä kirurgeille että hoitajille. Käymme läpi myös kehityskohteita, joiden avulla tutkimus ja ennen kaikkea tärkeä koulutus voitaisiin toistaa toisissa sairaaloissa vielä paremmalla menestyksellä.