Browsing by Author "Merras-Salmio, Laura"

Objective. Recent studies have reported an increasing incidence of acute pancreatitis (AP) in children. The etiology of AP in children is more diverse compared to adults. All patients treated for acute pancreatitis (AP) or acute recurrent pancreatitis (ARP) in Helsinki University Children’s hospital during 1999-2018 were reviewed. Methods. ARP was considered as two or more episodes of AP over a lifetime. Demographics, clinical findings, laboratory test results, genetic assessment, imaging findings, endoscopic and surgical treatment, duration of hospital stay, number of pancreatitis episodes, and outcome were analyzed. Results. Of a total of 34 identified patients [n=22 (64%) AP; n=12 (35%) ARP; n=17 (50%) females] none died. The most frequent etiologies were pancreaticobiliary (26%), drug-induced (21%), hereditary (18%), autoimmune (9%) and idiopathic (21%) pancreatitis. An underlying SPINK1 (n=4) and PRSS1 mutation was found in five (15%) patients. Median age at diagnosis was 9.8 (8.2-11) years. Patients with pancreaticobiliary pancreatitis were younger at presentation [4.3 (2.5-9.8) vs. 10 (8.5-12) years, p=0.025] and underwent ERCP (n=7/9 vs. 8/25, p=0.025), and surgical or endoscopic interventions (n= 8/9 vs. 8/25 p=0.006) more frequently compared to the rest of the cohort. The most common long-term complications affecting 29% of patients were chronic upper abdominal pain and diarrhea, occurring each in three patients (8.8%), respectively. Four patients received pancreatic enzyme substitution, while none developed diabetes. Conclusions. Our study highlights the diverse etiology of pediatric pancreatitis necessitating comprehensive diagnostic work-up and management options with relatively low long-term morbidity.

Tutkimuksen tarkoitus. Lapsuudesta asti haavaista koliittia (UC) sairastaneista lapsista neljännes tarvitsee proktokolektomian elinaikanaan. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää proktokolektomian ja ileoanaalianastomoosin (IAA) pitkäaikaistuloksia lapsena leikatuilla UC-potilailla. Aineisto ja menetelmät. Tutkimukseen otettiin mukaan haavaista tai määrittämätöntä koliittia sairastavat potilaat, joille oltiin tehty proktokolektomia ja IAA HUS:n Lastenklinikalla vuosina 1985-2016. Tiedot sairaushistoriasta, diagnostiikasta, leikkauksista, kirurgisista komplikaatioista, postoperatiivisesta Crohnin taudista ja leikkauksen epäonnistumisesta eli pysyvästä ileostoomasta kerättiin retrospektiivisesti. Leikkauksen epäonnistumisen riskitekijät analysoitiin Coxin regressiomallilla. Tulokset. 87 potilaasta 85:llä (98%) preoperatiivinen diagnoosi oli UC ja kahdella (2%) määrittämätön koliitti. 57 (66%) leikattiin kaksivaiheisesti ja 30 (34%) kolmivaiheisesti. Keskimääräisen 7,8 (kvartiiliväli 4,1-14,5) vuoden seuranta-aikana yhdeksällä (10%) potilaalla diagnoosi tarkentui Crohnin taudiksi. Postoperatiivisista komplikaatioista saumalekaasit (n=8, 9%) ja striktuurat (n=10, 11%) olivat yhtä yleisiä Crohn- ja UC-potilailla, kun taas fisteleitä (78% vs. 9%, p<0,001) ja abskesseja (56% vs 14%, p=0,009) oli enemmän Crohnin tautia sairastavilla lapsilla. Kahdeksalla (9%) oli pysyvä ileostooma viimeisellä seurantakäynnillä. Muiden potilaiden keskimääräinen ulostamisfrekvessi oli 5 (4-7) päivisin ja 0,5 (0-1) öisin. Crohnin tauti (hasardisuhde, HR=23,3, p=0,005), postoperatiiviset fistelit (HR=20,9, p=0,007) ja abskessit (HR=16,3, p=0,013) sekä kolmivaiheinen leikkaus (p=0,018) lisäsivät pysyvän ileostooman riskiä. Johtopäätökset. Proktokolektomian jälkeisen IAA-leikkauksen funktionaaliset ja kirurgiset pitkäaikaistulokset ovat hyviä lapsuuden haavaisessa koliitissa. Postoperatiiviset fistelit ja abskessit sekä tarve kolmivaiheiselle leikkaukselle ovat yhteydessä Crohnin tautiin ja kohottavat riskiä päätyä pysyvälle ileostoomalle. Alkuperäinen artikkeli julkaistiin Journal of Crohn’s and Colitis -lehdessä 3.10.2018. (220 sanaa)