Browsing by Author "Mervaala, Anna"

Naisurheilijan oireyhtymällä tarkoitetaan tilaa, jossa runsaasti urheileva nainen kärsii ainakin yhdestä seuraavista kolmesta oireesta: 1) niukka energiansaanti (häiriintyneen syömisen tai muun syyn takia), 2) kuukautiskierron häiriöt tai 3) pienentynyt luuntiheys. Oireyhtymä johtuu liian vähäisestä ravinnonsaannista suhteessa energiankulutukseen. Tutkimusten mukaan naisurheilijan oireyhtymä on yleinen ilmiö: yhdestä oireesta kärsii jopa 16-60% naisurheilijoista. Oireyhtymä ei rajoitu pelkkiin huippu-urheilijoihin, vaan sitä tavataan myös aktiivisesti liikkuvilla tytöillä ja naisilla. Suurimmassa vaarassa ovat laihduttavat tytöt ja naiset sekä urheilijat, joita painostetaan laihtumaan. Vakavimmat haitat ovat syömishäiriön puhkeaminen ja luuston heikentyminen, minkä takia kasvuikäisten oireiden tunnistaminen on tärkeää. Varhaiseen tunnistamiseen ei vielä ole vakiintunutta käytäntöä, minkä takia kliininen haastattelu ja tutkimus ovat tärkeässä asemassa. Niukka energiansaanti voi ilmetä viimeaikaisena laihtumisena, alipainona tai häiriintyneenä syömisenä. Kuukautiskierron häiriöt voidaan todeta naisurheilijan oireyhtymästä johtuviksi, kun muut syyt on poissuljettu. Luuntiheyttä voidaan tarvittaessa mitata kaksienergiaisella absorptiometrimenetelmällä. Ylidiagnostiikkaa on syytä välttää, kun oireyhtymä on lievä ja lyhytkestoinen. Hoidossa tärkeintä on riittävän ravinnonsaannin turvaaminen. Tavoitteena on saavuttaa urheilijan ”hyvinvointipaino”, jonka myötä kuukautiset käynnistyvät ja toimivat häiriöttä. Painonnousua ja kuukautisten palaamista seuraavat myöhemmin suotuisat luustovaikutukset. Kilpaurheilijan kohdalla hoitosuunnitelma mietitään yhdessä urheilijan, hoitavan tahon ja valmennustahon kanssa. Toipuminen on suurilta osin mahdollista, mutta siihen voi kulua vuosia. (192 sanaa)