Browsing by Author "Muljar, Anetta-Angela"

Johdanto: Kasvomurtumiin kuuluvat sekä keskikasvojen, kuten nenän, luisen silmäkuopan ja poskiluun murtumat sekä alaleuan murtumat. Aikuisiin verrattuna lasten kasvomurtumat ovat harvinaisia, mikä voi johtua esimerkiksi anatomisten ja toisaalta etiologisten tekijöiden eriäväisyyksistä. Tästä huolimatta murtumat noudattavat samankaltaista kaavaa lasten ja aikuisten välillä. Kondyylimurtuma on yleisin maksillomandibulaarinen kasvomurtuma lapsilla. Menetelmät: Tietoa kirjallisuuskatsauksen kirjoittamiseen haettiin PubMed-tietokannasta soveltuvin hakusanoin. Tulokset: Kondyylimurtumien yleisimpiä syitä ovat pyöräily, kaatuminen, liikenneonnettomuudet, urheilu, leikkiminen ja väkivalta. 60% mandibulamurtumista esiintyy kondyylin alueella. Kondyylimurtumien osalta poikien suhde tyttöihin on 0,8-2,8:0,7-1,0 ja keskiarvoikä pojilla on 8,9-12 vuotta ja tytöillä 8,9-10 vuotta. Murtumaan viittaavia merkkejä ovat turvotus leukanivelten alueella, suunavauksen rajoittuneisuus, mandibulan deviaatio, vaikeudet suun sulkemisessa, hammastraumat sekä laseraatiot. Kliiniseen tutkimukseen kuuluu kasvojen asymmetrian, purentasuhteen, mandibulan avausliikkeen rajoittuneisuuden sekä leuan kärjen deviaation tarkastelu avausliikkeen yhteydessä. Lisäksi HYP (horisontaalinen ylipurenta) sekä VYP (vertikaalinen ylipurenta) dokumentoidaan. Kondyylimurtumien konservatiivista hoitoa lapsilla pidetään tärkeänä ja kannattavimpana hoitovaihtoehtona, jotta vältyttäisiin kasvuhäiriöiltä ja säilytettäisiin hyvä funktio leukanivelessä. Murtumien hoito tai hoitamatta jättäminen voi johtaa useisiin komplikaatioihin myöhemmin. Komplikaatioina voivat olla malokkluusio, kasvojen epämuodostuneisuus, temporomandibulaarinivelen ankyloosi sekä kasvojen kasvun keskeytyminen tai hidastuminen. Pohdinta: Kirjallisuuden perusteella voidaan tehdä johtopäätös siitä, että diagnostiikassa, hoidossa, murtumien luokittelujärjestelmissä sekä lapsuusiän määritelmissä on ristiriitaisuuksia. Lasten murtumien tarkempi diagnostiikka ja selkeämpi hoitolinja olisi tärkeää, jotta voidaan välttyä hankalilta komplikaatioilta.