Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Narjus-Sterba, Matilda"

Sort by: Order: Results:

  • Narjus-Sterba, Matilda (2019)
    Orbitan blow-out murtumat kuuluvat yleisimpiin keskikasvomurtumiin. Ne aiheutuvat silmään kohdistuneesta tylpästä iskusta, mikä aikaansaa orbitan seinämän, tyypillisesti pohjan tai mediaaliseinän murtuman. Adekvaatista leikkaushoidosta huolimatta myöhäisvaiheen komplikaatiot, kuten diplopia ja silmän virheasennot, ovat blow-out murtumissa tavallisia. Yleisyydestään huolimatta blow-out murtumien luokittelu ja komplikaatioiden etiologia ovat heikosti tunnettuja, ja tutkimustulokset niiden osalta ristiriitaisia. Blow-out murtumille ei ole yhtenäisiä hoitosuosituksia, vaan ne vaihtelevat hoitavien yksikköjen välillä. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää etiologisten tekijöiden ja silmän virheasennon välistä suhdetta, etenkin murtuman aiheuttaman intraorbitaalisen volyymimuutoksen osalta. Tutkielmassa virheasennoista tarkastellaan enoftalmiaa (syväsilmäisyyttä), sekä hypoftalmiaa (pupillitason vajoamaa), ja virheasennoksi luokiteltiin kaikki 2mm ja sitä suuremmat asentomuutokset terveen ja murtuneen silmän välillä. Tutkielma on kaksiosainen, ja se koostuu kirjallisuuskatsauksesta, sekä kliinisestä tutkimuksesta, jonka pohjalta on tehty erillinen artikkeli. Kirjallisuuskatsauksen aineistona käytettiin PubMed tietokantaa, jossa hakusanoina käytettiin yhdistelmää ”orbita blow-out fracture” and ”enophtalmos”. Näillä hakusanoilla löytyi yhteensä 54 artikkelia, joista kirjallisuuskatsaukseen valittiin 15. Tutkimuksessa käytetty aineisto on osa laajempaa prospektiivisesti koottua kasvomurtuma-aineistoa, joka koostuu vuosina 2006-2010 Helsingin yliopistollisessa sairaalassa leikatuista aikuispotilaista. Näistä potilaista tähän tutkimukseen otettiin ne, joilla oli todettu isoloitu, yksipuolinen orbitan pohjan- tai sekä pohjan, että mediaaliseinämän murtuma, joka oli rekonstruoitu titaaniverkolla. Näiden ehtojen määrityksen jälkeen aineiston kooksi saatiin 15 potilasta, joista kuudelle kehittyi pysyvä silmän virheasento. Tutkimuksemme mukaan murtuma-alueen koko ja tyyppi (kombinoitu pohjan ja mediaaliseinämän murtuma) ennustivat myöhäisvaiheen enoftalmiaa paremmin, kuin postoperatiivinen volyymiero. Sukupuolella, iällä, hoitoviiveellä ja orbitan posteriorisen kolmanneksen murtumalla ei havaittu tässä tutkimuksessa olevan selittävää yhteyttä virheasennon syntyyn. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että tutkimustietoon perustuva näyttö leikkaushoidon indikaatioista, hyödyistä ja haitoista on puutteellista.