Browsing by Author "Niemelä, Nea"

B-solulymfoomien nykyisistä tehokkaista hoidoista huolimatta osalla potilaista lymfooma uusiutuu toistuvasti tai hidaskasvuinen lymfooma muuntuu aggressiivisemmaksi, jolloin ennuste on huono. Yksi uusimmista hoitokeinoista on CAR T-soluterapia. Tämän rekisteritutkimuksen tavoitteena oli selvittää CAR T-soluterapian hoitotuloksia sekä haittavaikutuksia HUS syöpäkeskuksessa hoidetuilla aikuispotilailla. Aineisto koostui 17 potilaasta, jotka sairastivat diffuusia suurisoluista B-solulymfoomaa, primaarista välikarsinan B-solulymfoomaa, transformoitunutta follikulaarista lymfoomaa tai gradus 3B follikulaarista lymfoomaa. CAR T-soluhoitoa annettiin ensimmäisen tai toisen systeemihoitoa sisältäneen hoitolinjan jälkeen uusiutuneeseen tai hoitoon reagoimattomaan tautiin. CAR T-soluterapian sai 14 potilasta. Mediaani seuranta-aika oli 9 kuukautta. Kokonaisvasteiden osuus oli 86 %. Täydellisen vasteen sai 64 % ja osittaisen vasteen sai 21 %. Pysyviä hoitovasteita havaittiin jopa yli 3,5 vuotta hoidon jälkeen. Taudittoman ajan mediaania ei saavutettu ja 9 kuukauden kohdalla remissiossa olevien osuus oli 51 %. Tapahtumavapaan elinajan osuus oli 47 % yhdeksän kuukauden kohdalla. Potilaiden mediaani elinaika oli 9,8 kuukautta ja 9 kuukauden kohdalla elossa oli 53 % potilaista. Seuranta-aikana kuoli kahdeksan potilasta. Heistä kuusi menehtyi taudin etenemisen vuoksi. Sytokiinien vapautumisoireyhtymä todettiin haittavaikutuksena kaikilla, 13 potilaalla (93 %) lievänä ja yhdellä (7 %) henkeä uhkaavana (gradus 4). Neurologinen haittavaikutus esiintyi 12 potilaalla (86 %), suurimmalla osalla lievänä ja neljällä (29 %) merkittävänä (gradus 3-4). Näiden haittavaikutusten hoitoon kymmenen (71 %) potilasta sai tosilitsumabia ja yhdeksän (64 %) deksametasonia. Gradus 3-4 neutropeniaa esiintyi 14 (100 %), trombosytopeniaa 7 (50 %) sekä anemiaa 7 (50 %) potilaalla. Pitkittyneitä, yli 28 vuorokautta kestäviä, sytopenioita esiintyi 10-11 potilaalla (71-79 %). Tämän tutkimuksen perusteella CAR T-soluterapia soveltuu B-solulymfoomien hoitoon toisessa tai kolmannessa linjassa. Tutkimuksen heikkous oli aineiston pieni koko sekä lyhyt seuranta-aika, minkä vuoksi tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimuksia aiheesta.