Browsing by Author "Niemi, Tanja"

Itsemurha on edelleen tärkeä kuolinsyy Suomessa. Itsemurhariskissä olevan potilaan tunnistaminen ja itsemurhien ennaltaehkäisy on haastavaa. Viime aikoina Implisiittistä assosiaatiotestiä (IAT) on yhä enemmän sovellettu psykologisissa ja psykiatrisissa tutkimuksissa, joissa on saatu näyttöä psykiatristen potilaiden automatisoituneiden mielleyhtymien ja itsetuhokäyttäytymisen yhteydestä. Halusimme tutkimuksellamme selvittää, onko aiemmin itsemurhaa yrittäneillä suomalaisilla masennuspotilailla vahvempi implisiittinen assosiaatio itsensä ja kuoleman/itsemurhan välillä, kuin potilailla, joilla ei ole itsemurhayritystä taustalla. Rekrytoimme tutkimukseen yhteensä 31 masennuspotilasta HYKS Mielialalinjan aluepoliklinikoilta ja vanhuspsykiatrian avohoidosta. Tutkittavista 8 oli aikaisemmin yrittänyt itsemurhaa. IAT:n reaktioaikojen perusteella jokaiselle tutkittavalle laskettiin D-arvo osoitukseksi implisiittisestä assosiaatiosta itsensä ja itsemurhan/kuoleman välillä. Negatiivinen D-arvo osoittaa vahvempaa assosiaatiota itsensä ja elämän välillä, kun taas positiivinen D-arvo osoittaa vahvempaa assosiaatiota itsemurhaan/kuolemaan. Ryhmien välisiä suorituksia verrattiin T-testin avulla. Tuloksissa molempien ryhmien keskimääräinen D-arvo oli negatiivinen. Itsemurhaa yrittäneiden D-arvo oli kuitenkin keskimäärin vähemmän negatiivinen kuin verrokkiryhmän. Ero ei ollut tilastollisesti merkittävä N-määrällä 31. Tutkimuksemme aineisto ei tukenut käsitystä IAT:n hyödyllisyydestä itsemurhariskin arvioinnissa. Lopulliseen päätelmään menetelmän hyödyllisyydestä kliinisessä työssä tarvitaan vielä lisää replikaatiotutkimuksia.