Browsing by Author "Nordgren, Alvar"

Lääketiede muodostuu tieteestä ja käytännön toimesta. Tiede on olennainen osa lääketiedettä, mutta tieteen todellisesta asemasta lääketieteessä ei ole vieläkään saavutettu täysin yhteisymmärrystä. Tieteellisen työn tuloksena syntyy innovaatioita kuten teknologisia välineitä ja lääkkeitä. Lisäksi tiede toimii inspiraation lähteenä ja lääkärin työssä tieteellisellä ajattelulla on iso vaikutus esimerkiksi diagnostisessa tulkinnassa. Tiede ei onnistu kattamaan kuitenkaan kaikkea käytännön lääketieteessä. Tieteen lisäksi käytännön lääketieteeseen liittyvät esimerkiksi intuitiivinen arviointikyky, hoitotaito, moraali ja taiteen elementit. Tarkastellessa lääketiedettä esimerkiksi konsultaation tai vaikeiden potilastapauksien avulla voi olla vaikea päätellä, että tiede olisi aina ensisijainen tekijä, joka ohjaa kliinistä tilannetta. Katsauksen johtopäätöksenä todetaan, että tieteellä on vahva asema ja olennainen rooli sekä monta tehtävää käytännön lääketieteessä. Katsauksessa tehdään myös johtopäätös siitä, että lääketieteessä on muodostunut dikotomia tieteen ja taidon välille. Humanististen tieteiden aseman vahvistaminen lääketieteessä voisi vähentää dikotomiaa ja toimia integroivana tekijänä tieteelle ja taidolle. Dikotomiasta huolimatta voidaan väittää, että lääketiede on monimuotoinen ala, jossa lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen hyödyntää tieteen suomia työkaluja, intuitiota, hoitotaitoa, moraalia sekä taiteen elementtejä aina tilanne- ja potilaskohtaisesti. Yksi yllä mainitusta tekijöistä ei välttämättä ole ensisijaisin, vaan kyse voisi puolestaan olla mainittujen tekijöiden dynamiikasta, jonka tasapaino on potilaan ja lääkärin vaikutuksessa.