Browsing by Author "Nordin, Arno"

Tutkimuksen tarkoitus: Samanaikainen haima- ja munuaissiirto on ainoa parantava hoito tyypin 1 diabetekseen, mutta siihen liittyy huomattava leikkauksen jälkeisten komplikaatioiden riski. Tietoa näiden komplikaatioiden ennustetekijöistä on vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erilaisten laboratoriotutkimusten kykyä ennustaa siirron jälkeisiä komplikaatiota. Aineisto ja menetelmät: Kaikki Suomessa ennen helmikuuta 2020 toteutetut samanaikaiset haima- ja munuaissiirrot analysoitiin retrospektiivisesti. Ensimmäisten kolmen leikkauksen jälkeisen päivän plasman amylaasin, dreeniamylaasin, C-reaktiivisen proteiinin, c-peptidin, plasman trypsinogeenin ja leukosyyttien tasot kerättiin, ja niiden kykyä ennustaa leikkauksen jälkeistä sairastuvuutta (mitattiin Comprehensive Complication Indexillä, CCI) ja komplikaatioita 90 päivän sisällä tarkasteltiin ROC-analyysillä. Tulokset: Tutkimukseen sisällytettiin 164 potilasta ja näistä potilaista relaparotomiaa vaativia komplikaatioita oli kolmellakymenelläyhdeksällä. Korkeimman AUC-arvon perusteella ensimmäisen leikkauksenjälkeisen päivän plasman amylaasi ennusti parhaiten 90 päivän sairastuvuutta ja Youden-indexin avulla optimaaliseksi raja-arvoksi määrittyi 6 kertaa ylempi normaali viiteraja. Negatiivinen ja positiivinen ennustearvo tälle raja-arvolle oli 0.81 ja 0.71 sille, että potilas joutui relaparotomiaan. Vastaavasti arvot olivat 0.91 ja 0.71 sille, että potilaan CCI ylitti 47.7 (vastaa kahden reoperaation sairastuvuutta). Johtopäätökset: Ensimmäisen leikkauksen jälkeisen päivän plasman amylaasitason perusteella voidaan ennustaa haima- ja munuaissiirrepotilaan riski leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Tutkimuksen tarkoitus. Munuaisten vajaatoiminta on tavallinen komplikaatio maksansiirron jälkeen, mutta postoperatiivista loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa on nykyisellään vaikeaa ennustaa. Osa potilaista voivat hyötyä samanaikaisesta maksa-munuaissiirteestä. Tutkimuksen tavoite oli arvioida loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan riskiä maksansiirron jälkeen sekä erilaisten glomerulussuodoksen estimaattien (eGFR) ennustuskykyä loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan riskin suhteen. Aineisto ja menetelmät. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki Suomessa maksansiirron vuosina 2006–2020 saaneet aikuiset potilaat. Lisäksi erikseen analysoitiin samanaikaisen maksa-munuaissiirteen saaneet potilaat sekä potilaat, jotka olivat dialyysihoidossa ennen maksansiirtoa. Määritimme potilaiden estimoidun glomerulussuodosnopeuden ennen maksansiirtoa käyttämällä viittä (5) erilaista eGFR-yhtälöä, joiden ennustuskykyä arvioimme Kaplan-Meierin estimaattien perusteella. Tulokset. Vuoden sisällä maksansiirrosta 556 potilaasta loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaan sairastui 7 potilasta, ja seuranta-aikana (mediaani 5,0 vuotta, IQR 2,0-8,5 vuotta) yhteensä 20 potilasta. Vuoden kuluessa sairastuneista 7 potilaasta kuudella oli merkittäviä perioperatiivisia komplikaatioita. Tarkastelluista eGFR-yhtälöistä The GFR assessment in liver disease model eli GRAIL-yhtälö (AUC 0,71) sekä The Royal Free Hospital cirrhosis GFR equation eli RFH-yhtälö (AUC 0,70) ennustivat parhaiten loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa vuoden kuluessa maksansiirrosta. Riippuen sovelletusta eGFR-yhtälöstä, loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan ilmaantuvuus vuoden sisään maksansiirrosta vaihteli välillä 3,4–16,7 % potilailla, joilla preoperatiivinen eGFR oli alle 30 ml/min, 0,5-3,1 % kun eGFR oli 30-60 ml/min sekä 0,6-1,2 % kun eGFR oli 60 ml/min tai enemmän. Johtopäätökset. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta vuoden sisällä maksansiirrosta oli harvinaista jopa potilailla, joilla oli vaikea-asteinen munuaisten vajaatoiminta ennen maksansiirtoa, ja äärimmäisen harvinaista potilailla, jotka eivät kärsineet merkittävistä perioperatiivisista komplikaatioista. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa ei pystytty luotettavasti ennustamaan maksansiirtoa edeltävien glomerulussuodoksen estimaattien perusteella. Ehdotamme tutkimusaineistomme perusteella muutosta hoitosuosituksiin munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden osalta, joiden kohdalla harkitaan samanaikaista maksa-munuaissiirrettä.