Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Oksa, Marko"

Sort by: Order: Results:

  • Low dose -doksisykliinin käyttö ja resistenttiys parodontiitin hoidossa 
    Oksa, Marko (2017)
    Hampaan kiinnityskudoksen eli parodontiumin sairauksia voidaan pitää merkittävänä kansanterveysongelmana Suomessa. Parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehduksellinen sairaus on seurausta kroonisesta hoitamattomasta gingiviitista eli ientulehduksesta. Huono suuhygienia johtaa biofilmin kertymiseen hammaspinnoille. Biofilmin bakteerien vapauttamat tuotteet käynnistävät tulehdusreaktion, jolloin elimistön tuottamat tulehdukselliset välittäjäaineet ja proteolyyttiset entsyymit johtavat vähitellen alveoliluun resorptioon ja parodontaaliligamenttien hajotukseen muodostaen syventyneitä ientaskuja. Merkittävimpiä proteolyyttisiä entsyymejä parodontiitissa ovat matriksin metalloproteinaasit, joita tuottavat muun muassa neutrofiilit ja fibroblastit. Parodontiitin lääkehoidossa voidaan käyttää low dose -doksisykliiniä (LDD), eli tavanomaista pienempiä doksisykliiniannoksia, mikäli potilaan vaste anti-infektiiviseen hoitoon on huono. LDD-hoidon on todettu estävän parodontiumin kudostuhoa vähentämällä kudosta hajottavien matriksin metalloproteinaasien aktiivisuutta ilman antimikrobista vaikutusta. Doksisykliini on tetrasykliineihin kuuluva laajakirjoinen antibiootti, joka normaaliannoksina estää myös bakteerien proteiinisynteesiä. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutettavan tutkielman tarkoituksena on selvittää aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella, lisääntyykö doksisykliiniresistenssi parodontiumin mikrobeissa tai muualla elimistössä LDD-hoidon takia. Antibioottiresistenssin lisääntyminen on tällä hetkellä yksi lääketieteen suurimmista haasteista, joten antimikrobisten lääkeaineiden oikea käyttö on resistenssin hillitsemiseksi ehdottoman tärkeää. Tutkielmassa käydään läpi myös parodontiitin patogeneesi ja hoitokäytännöt sekä doksisykliinin ominaisuudet antimikrobisena ja anti-inflammatorisena lääkeaineena. Tässä tutkielmassa esitettyjen tutkimustietojen perusteella LDD-hoito ei johda merkittävään ja pitkäkestoiseen doksisykliini- tai multiresistenssin lisääntymiseen parodontiumin bakteereissa. Yksittäisten tutkimusten perusteella LDD-hoito ei myöskään näyttäisi lisäävän doksisykliiniresistenttien bakteerien määrää suolistossa tai iholla. Doksisykliiniresistenttien bakteerien osuuksissa on havaittu muutoksia LDD-hoidon aikana, mutta resistenttien bakteerien osuudet ovat lopulta palanneet lähtötilanteen arvoihin. LDD-hoito parantaa selkeästi parodontiitin kliinisiä parametreja, joten doksisykliinin käyttö on hyödyllistä aggressiivisen parodontiitin hoidossa. Lisä- ja kontrollitutkimuksia doksisykliiniresistenssin kehittymisestä parodontiittipotilailla kuitenkin vaaditaan, sillä elimistön mikrobiomi on rakenteeltaan monimutkainen. Myös doksisykliiniresistenssin lisääntymistä muissa elinjärjestelmissä tulisi selvittää, sillä aiempi tutkimusnäyttö on vähäistä.
  • Surgical treatment of low mandibular condyle fracture : do surgeons select the optimal technique? : a review of the literature and an international questionnaire survey 
    Stråhlman, Frida; Haapanen, Aleksi; Snäll, Johanna; Oksa, Marko (2020)
    Surgical treatment of condylar fractures is a much-discussed topic and a number of different techniques are used. We sent out a survey to maxillofacial trauma surgeons in the Nordic countries to gather information about regional differences in surgical praxis and post-operative treatment. A review of the literature was also conducted regarding the success-rate of different fixation plates. The survey yielded significant differences in the primary choice of fixation plate for the case of a subcondylar fracture presented, the most popular choices being two straight four-hole miniplates (27.8 %), a seven-hole lambda plate (25.0 %) as well as one straight four-hole miniplate (22.1 %). There was also division between respondents regarding choice of mono- versus bicortical screws (52.8 % versus 47.2 %) and post-operative dietary recommendations (soft diet ranging from two to eight weeks). The literature shows ample evidence favouring the use of two straight four-hole titanium miniplates for internal fixation over the use of a single straight four-hole miniplate, however newer three-dimensional plate designs are constantly being developed and have thus far shown promising results. We conclude that for optimal prognosis the single straight plate should not be used, only evidence-based treatment methods should be implemented. While there is some evidence to support the use of different three-dimensional plate designs, further research should be conducted before these can be seen as a viable choice for the standard double plating system.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO