Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Oudman, Wille"

Sort by: Order: Results:

  • Oudman, Wille (2023)
    Gerastenia on vanhuksilla yleinen mutta ei poissulkeva tila, johon liittyy fysiologinen labiilius, joka ilmenee voimakkaana reaktiona verrattain pieneen fysiologiseen muutokseen. Gerastenia on yhdistetty korkeampaan kuolleisuuteen, riskiin toiminnanvajeille, kaatumisriskiin sekä riskiin joutua sairaalahoitoon. Gerasteniaa arvioidaan kirjallisuudessa yleisesti gerasteniaindeksillä tai fenotyyppimallilla. Gerasteniaindeksi ottaa paremmin huomioon gerastenian fyysisen alatyypin lisäksi muita alatyyppejä, vaikka onkin haastavampi laskea. Monilääkityksellä tarkoitetaan usean eri lääkeaineeksi luokitellun valmisteen käyttöä ja se on liitetty muun muassa ennenaikaiseen kuolemanriskiin, riskiin joutua sairaalahoitoon ja kaatumisille. Vaihtoehtoisesti monilääkitystä voi arvioida asiantuntijoiden määrittelemän vanhuksille haitallisten lääkkeiden listan avulla. Koska edellisillä tiloilla on hyvin samankaltainen riskiprofiili, niiden tarkastelu yhdessä voi tuoda kiinnostavia havaintoja. Kirjallisuudessa näiden välillä on vallitsevuuden osalta selkeä korrelaatio. Monilääkityksen vallitsevuudella ja gerastenian ilmaantuvuudella sen sijaan ei ole yhtä vahvaa näyttöä. Lääkityksen purkamista (engl. deprescribing) on vahva prekliininen näyttö, mutta kliininen näyttö sen sijaan ei ole yhtä vakuuttavaa. Opinnäytetyön Suomalaisessa aineistossa osoitetaan, että kirjallisuuden havainnot vallitsevuuksien yhteydellä pätevät myös suomalaisessa aineistossa. Aineistossa käytettiin gerasteniaindeksiä mallintamaan gerasteniaa ja monilääkityksessä sovellettiin 5 lääkeaineen raja-arvoa. Monilääkityksen vallitsevuuden yhteyttä gerastenian ilmaantuvuuteen ei tarkastella. Aineisto havainnollistaa myös muita gerasteniaan vaikuttavien tekijöiden merkitystä ja niiden huomioinnin merkitystä monilääkityksen ja gerastenian yhteyden arvioinnissa. Yhteyden tutkimisessa ihmisissä joudutaan soveltamaan kohorttitutkimuksia, joilla kausaliteetin osoittaminen on vaikeaa. Prekliinisillä tutkimuksilla voidaan sen sijaan saada eläinmallien avulla osoitettua kausaliteetti tilojen välillä.