Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Pankakoski, Maiju"

Sort by: Order: Results:

  • Keltto, Natalie; Leivonen, Aku; Pankakoski, Maiju; Sarkeala, Tytti; Heinävaara, Sirpa; Anttila, Ahti (2021)
    Det har föreslagits att fortsätta screening för livmoderhalscancer hos kvinnor som tidigare haft avvikande testresultat eller som tidigare deltagit oregelbundet i screeningen. Vi har undersökt täckningen och faktorer som möjligen påverkar det opportunistiska testandet för livmoderhalscancer hos äldre kvinnor, som inte mera är inom åldern för det organiserade screeningprogrammet i Finland. Det nationella screeningprogrammet bjuder in alla kvinnor vart femte år, minst upp till 60 års ålder. Därefter är endast opportunistiskt testande tillgängligt. Data om testandet för livmoderhalscancer samlades från Massundersökningsregistret och från erbjudare av opportunistisk Pap/HPV-testning och kopplades ihop med information gällande socioekonomiska variabler. Studien omfattade 373 353 kvinnor som hade fått minst en inbjudan till det nationella screeningprogrammet mellan 50-60 års ålder, och som var 65-74 år gamla under uppföljningsperioden åren 2006-2016. Multivariabla binomialregressionsmodeller genomfördes för att undesöka möjliga samband. Sammanlagt 33% av forskningspopulationen hade blivit åtminstone en gång testade under åldern 65-74 år. Tidigare deltagande i screening och tidigare avvikande testreslutat var klart associerade med högre testningsaktivitet vid högre ålder. Andra faktorer som hade samband till högre testningsaktivitet var urban bostadsmiljö, inhemskt modersmål, hög utbildning och hög socioekonomisk status.
  • Hakkila, Aino; Heinävaara, Sirpa; Sarkeala, Tytti; Anttila, Ahti; Pankakoski, Maiju (2022)
    Johdanto. Kohdunkaulasyövän seulontamenetelmänä käytetyn papakokeen rinnalle on yleistynyt HPV-testi, joka otettiin Suomessa ensimmäistä kertaa käyttöön jo 2000-luvun alussa. Tarkastelimme HPV-testin käytön laajenemista ja arvioimme sen vaikutusta seulonnan lähete- ja löydösmääriin. Aineisto sisälsi kohdunkaulasyövän seulontaohjelmaan vuosina 2003–2015 osallistuneiden 30–69-vuotiaiden naisten testitulokset sekä niitä seuranneet kolposkopialähetteet ja diagnoosit seulontaohjelmassa ja sen ulkopuolella. Lähete- ja esiasteriskien eroja tarkasteltiin HPV- ja papaseulottujen välillä. Tulokset. HPV-testattujen henkilöiden todennäköisyys saada kolposkopialähete ja esiastediagnoosi oli noin kaksinkertainen verrattuna papakokeella testattuihin. Esiastediagnooseja tehtiin HPV-testatuille henkilöille etenkin riskiryhmäseulonnassa. Lähetteitä ja löydöksiä tehtiin testimenetelmästä riippumatta melko paljon myös seulontaohjelman ulkopuolella. Päätelmät. HPV-seulonnassa löytyy paljon itsestään paranevia esiastemuutoksia, joten pitkittyneeseen HPV-infektioon pohjautuvat lähetekriteerit aiheuttavat runsaasti ylidiagnostiikkaa. Terveydenhuollon resursseja voitaisiin säästää kehittämällä HPV-seulonnan lähetekriteereitä ja vähentämällä seulontaohjelman ulkopuolisia näytteitä.
  • Turunen, Rosa-Mari; Sarkeala, Tytti; Heinävaara, Sirpa; Anttila, Ahti; Pankakoski, Maiju (2020)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin naisten elämänaikaista todennäköisyyttä saada poikkeava seulontatulos vähintään kerran kohdunkaulasyövän seulontaohjelman aikana koko Suomessa ja alueittain. Aineisto tutkimukseen saatiin Suomen Syöpärekisterin joukkotarkastusrekisteristä. Se sisälsi tiedot seulontaohjelmaan kutsuttujen naisten osallistumisista, seulonnan tuloksista ja mahdollisesti tehdyistä jatkotutkimuksista, kuten kolposkopioista. Tarkastelut tehtiin seulontaikäisille naisille, jotka osallistuivat kohdunkaulasyövän seulontaan vuosina 2000—2016. Erityisvastuualueita ja koko maata tarkasteltiin 30—60-vuotiaiden osalta. Helsinkiä tarkasteltiin erikseen, sillä siellä seulontaikä oli laajempi, 25—65 vuotta, koko seurantajakson ajan. Poikkeavan, eli vähintään riskiryhmäseulontasuositukseen johtaneen, seulontatuloksen kumulatiivinen todennäköisyys oli koko maassa 34 % seulonnan päättyessä 60-vuotiaana. Tämä todennäköisyys vaihteli erityisvastuualueittain 20—40 %. Helsingissä vastaava todennäköisyys oli 53 %, kun seulonta päättyi 65-vuotiaana. Todennäköisyys saada seulonnan aikana vähintään kerran kolposkopialähetteeseen johtava tulos oli koko maassa 6,9 % ja vaihteli alueittain 6,5—11 %. Histologisen lieväasteisen levyepiteelimuutoksen (LSIL) tai sitä vakavamman muutoksen todennäköisyys oli 3,4 % ja vaihteli alueittain 2,7—5 %. Kohdunkaulasyövän seulontaohjelmassa havaittujen lievien, riskiryhmäseulontaan johtavien löydösten elämänaikainen todennäköisyys oli suuri suhteessa histologisesti varmennettujen syövän esiasteiden määrään. Poikkeavien seulontatulosten elämänaikaisten todennäköisyyksien alueellinen vaihtelu oli suurta, etenkin lievästi poikkeavien tulosten osalta. Helsingin muuta maata suurempi kumulatiivinen todennäköisyys selittyi suurelta osin seulonnan alkamisella jo 25-vuotiaana. Seulonnan haittojen ja ylidiagnostiikan vähentämiseksi tulisi arvioida, miten lieviä löydöksiä on järkevintä seurata, etenkin nuorten naisten kohdalla.