Browsing by Author "Peippo, Sara"

Suomessa noin 6 % kaikista myrkytysten uhreista ehtii saada hoitoa ennen kuolemaa, mutta tutkimustiedon määrä hoitoon päätyneiden potilaiden myrkytyskuolemista on tällä hetkellä vähäistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä aineet aiheuttivat myrkytyskuolemia henkilöillä, jotka pääsivät hoitoon ennen kuoleman toteamista. Tutkimuksessa tarkasteltiin eri ikäisten ja eri sukupuolta olevien henkilöiden välisiä eroja myrkytyksen tärkeimmissä aiheuttajissa ja kuolemanluokissa. Aineisto koostui 197 henkilöstä, jotka kuolivat Suomessa vuosina 2016–2020 myrkytykseen ja ehtivät saada myrkytystilaan hoitoa ennen kuolemaa. Miehillä oli enemmän tapaturmien aiheuttamia myrkytyskuolemia kuin naisilla, kun taas naiset kuolivat todennäköisemmin itsemurhan seurauksena kuin miehet. Kuolemia tapahtui eniten 50–70-vuotiaiden ikäryhmässä. Kuolemista tapaturmia oli 54,3 %, itsemurhia 33,0 % ja kuolemanluokalta epäselviä tapauksia 11,2 %. Eniten myrkytyskuolemia aiheuttivat alkoholi (22,3 %), parasetamoli (17,3 %), opioidit (17,3 %), diabeteslääkkeet (8,1 %) sekä sydän- ja verenkiertoelimistöön vaikuttavat lääkkeet (8,1 %). Lisäksi runsaasti kuolemia (5,1 %) aiheuttivat psykostimulantit ja psykoosilääkkeet. Kaikista myrkytyskuolemista 34 % oli sekamyrkytyksiä. Hoitoon ehtineiden myrkytysten uhrien toksikologinen profiili on muuttunut viime vuosikymmenen aikana ja se on erilainen verrattuna myrkytyskuolemien kokonaiskuvaan. Itsemurhien uhrit päätyvät todennäköisemmin hoidon piiriin ennen kuolemaa kuin tapaturmaisesti kuolleet myrkytysten uhrit, joten myös itsemurhiin käytettyjen aineiden osuudet korostuivat aineistossa. Eroja löydöksissä voivat selittää esimerkiksi aineiden erilaiset kuolemaan johtavat fysiologiset mekanismit, vaste hoidolle sekä kuoleman äkillisyys.