Browsing by Author "Peltonen, Miina"

Tässä kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi ei-kariologisten kervikaalisten kovakudosvaurioiden etiologiaa, milloin nämä vauriot ovat kannattavaa paikata ja millä materiaalilla paikkaus on suositeltavaa tehdä. Tavoitteena on selkeyttää vaurioiden hoitolinjaa sekä sitä, miten vaurioiden syntyä voisi ehkäistä hammaslääkärin toimesta. Ei-kariologisten kervikaalisten kovakudosvaurioiden etiologiassa käsitellään kirjallisuudessa abraasiota, abfraktiota sekä eroosiota. Tutkimuksissa on tultu siihen käsitykseen, että vaurion synty on monitekijäinen sen sijaan, että vain yksi asia vaikuttaisi vaurion syntyyn. Vauriolle altistavia tekijöitä on katsottu olevan ikääntyminen, ruokavalio, kova ja epästabiili purenta sekä hampaiden harjaus. Ei-kariologiset kervikaaliset kovakudosvauriot voivat aiheuttaa potilaalla vihlontaa sekä tyytymättömyyttä estetiikkaan. Vauriot voivat myös ollessaan syviä vaarantaa hampaan pulpaa sekä retentoida plakkia. Nämä ovat kaikki syitä miksi vauriot ovat kannattavaa korjata. Vaurioiden alkuvaiheessa, kun ongelmana on vihlonta tai mahdollisesti estetiikka voidaan hyödyntää fluorilakkausta tai pinnoitusta. Kirjallisuuskatsauksessa on käyty läpi yleisimpiä paikkausmateriaaleja ja näiden ominaisuuksia. Kervikaalisissa vaurioissa paikkausta vaikeuttaa ikenen läheisyys sekä se ettei kiille ympäröi koko kaviteetin reunaa. Riippuen vaurion sijainnista ja suun olosuhteista tämän hetkisessä kirjallisuudessa suositellaan käytettävän ei-kariologisten kervikaalisten kovakudosvaurioiden paikkauksessa yhdistelmämuovia, lasi-ionomeeriä tai resiinimodifioitua lasi-ionomeeriä.