Browsing by Author "Peura, Leena"

Kystat on määritelty epiteelin verhoamiksi onteloiksi, jotka ovat nesteen tai kaasun täyttämiä. Ne ovat alkuperältään joko kehityksellisiä tai tulehduksellisia. Lisäksi on ei-epiteliaalisia kystia, jotka eivät ole varsinaisia kystia. Odontogeenisiin eli hammasperäisiin kehityskystiin kuuluvat follikulaarikysta, lateraalinen parodontaalikysta, glandulaarinen odontogeeninen kysta, ortokeratinisoitunut odontogeeninen kysta, vastasyntyneen gingivaalinen kysta ja eruptiokysta. Odontogeenisiin tulehduskystiin kuuluvat radikulaari-, residuaali- ja paradentaalikystat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan odontogeenisten kystien esiintyvyyttä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuosina 2005 sekä 2015. (Keratokystia ei tässä tutkimuksessa analysoitu, sillä työtä aloitettaessa keratokysta luokiteltiin hyvänlaatuisiin hammasperäisiin kasvaimiin; vuoden 2017 WHO-kirjassa se jälleen kuuluu hammasperäisiin kehityskystiin.) Tiedot on manuaalisesti kerätty HUSLAB:n Q-Pat-tiedostoista, ja pohjautuvat patologis-anatomiseen diagnoosiin. Potilaista kerättyjä tietoja olivat potilaan ikä, sukupuoli, kystan diagnoosi sekä sijainti leukojen alueella. Vuosina 2005 ja 2015 diagnosoitiin HUSLAB:ssa yhteensä 560 odontogeenista kystaa. Vuonna 2005 niitä oli 332 kpl ja vuonna 2015 86 kpl vähemmän, eli 246 kpl. Molempina ajanjaksoina radikulaarikysta oli yleisin, mutta niiden osuus oli kymmenessä vuodessa vähentynyt: vuonna 2005 niitä oli 60% ja vuonna 2015 49%. Radikulaarikysta oli hieman yleisempi miehillä (68%) ja potilaiden keski-ikä oli 43,7 vuotta. Paradentaalikystien määrä oli selvästi suurempi vuonna 2015, 13 kpl (5%) kun niitä vuonna 2005 löydettiin vain 2 kpl (0,6%). Residuaalikystien määrä oli myös lisääntynyt: vuonna 2005 11kpl (3%) ja vuonna 2015 19 kpl (8%). Lateraalisia parodontontaalikystia ja ortokeratinisoituneita kystia oli molempina ajanjaksoina vain 2 kpl (osuudet alle 1%). Glandulaarisia odontogeenisia kystia oli diagnosoitu vain vuonna 2015, 2 kpl. Gingivaalisia kystia löytyi yhteensä vain yksi tapaus vuonna 2005, samoin kuin eruptiokystia, vuonna 2015. Tarkemmin määrittelemättömiä kystia oli vuonna 2005 16 kpl ja vuonna 2015 14 kpl. On epäselvää, mistä lasku kymmenen vuoden ajanjaksolla diagnosoitujen kystien lukumäärässä johtuu. Mahdollisesti kyse voi olla todellisesta esiintyvyyden vähenemisestä, sattumasta (vain kaksi vuotta analysoitu), tai kystanäytteiden lähettämisen vähenemisestä HUSLAB:iin.