Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Pyötsiä, Krista"

Sort by: Order: Results:

  • Onko Candidan eksosomeilla vaikutusta suusyöpäkudossolujen jakaantumiseen? 
    Pyötsiä, Krista (2018)
    Candida-hiivoja esiintyy suusyöpäpotilaiden suun limakalvoilla muuta väestöä enemmän. Lisäksi kroonisen hyperplastisen kandidiaasin on joissain tutkimuksissa havaittu malignisoituvan herkemmin kuin leukoplakisen muutoksen, jossa kroonista Candida-infektiota ei esiinny. Selvää mekanismia kroonisen hiivainfektion ja suusyövän kehittymisen välillä ei ole toistaiseksi kuitenkaan löydetty. Eksosomit ovat kooltaan 30-100nm olevia ekstrasellulaarivesikkeleitä, joita kaikki solut tuottavat ja jotka tämän jälkeen kulkeutuvat kehon nesteisiin kuten vereen, sylkeen ja virtsaan. Eksosomeilla on useita eri tehtäviä, joista yksi tärkeimmistä ja tutkituimmista on osallistuminen solujen väliseen kommunikointiin. Tutkimuksen tavoitteena oli eristää eksosomeja C. albicans ja C. krusei -hiivoista sekä tutkia, vaikuttavatko nämä eksosomit suun levyepiteelikarsinoomasolujen (OSCC, oral squamous cell carcinoma) tai syövän mikroympäristössä esiintyvien syöpään liittyvien fibroblastien (CAF, cancer associated fibroblast) proliferaatioon in vitro. Hypoteesimme oli, että Candida-hiivoista eristetyt eksosomit lisäävät näiden solujen proliferaatiota. Tutkimukseen valittiin kaksi suuontelossa usein esiintyvää Candida-lajia, C. albicans ja C. krusei. Tutkimusta varten molempia hiivakantoja kasvatettiin aerobisissa olosuhteissa 48 tuntia, jonka jälkeen eksosomit eristettiin ultrasentrifuugauksen avulla ja eristettyjen mikrovesikkelien kokojakaumat analysoitiin NanoSight (NS3000) -laitteiston avulla. Proliferaatiokokeissa tutkittiin kuinka eri pitoisuudet Candida-eksosomeja vaikuttivat HSC-3 (aggressiivinen kielen levyepiteelisyöpäsolulinja) ja CAF -solujen (kielisyöpäkudoksen yhteydessä olevista fibroblasteista eristetty kanta) proliferaatioon in vitro. Molemmista Candida-lajeista eristetyistä vesikkeleistä yli 80 % oli kokoluokaltaan 1-100 nm sopien kokonsa puolesta eksosomeiksi. Eksosomeilla ei ollut vaikutusta HSC-3-kielisyöpäsolujen proliferaatioon 48 tunnin inkubaatioajan jälkeen. Fibroblastien (CAF) proliferaatio hidastui sitä enemmän mitä suuremman eksosomikonstentraation kanssa niitä inkuboitiin, mutta ainoastaan suurimmalla C. albicans-eksosomipitoisuudella (50 μl) proliferaation hidastuminen verrattuna kontrolliin oli merkittävää (p=0.035). Tämän tutkimuksen perusteella hypoteesimme eksosomien merkityksestä oli väärä ja Candida-hiivojen osuus suusyövässä jää edelleen avoimeksi.
  • Zygomatico-orbital fracture dislocation in surgical treatment : novel 3D software automated analysis 
    Lehtinen, Valtteri; Pyötsiä, Krista; Snäll, Johanna; Toivari, Miika (2020)
    Purpose The human capability to detect the degree of zygomatico-orbital (ZMO) fracture dislocation in surgical treatment is unknown. The aim of the study was to examine the association between ZMO fracture dislocation and injury etiology and treatment. Methods The investigators implemented a retrospective cross-sectional study and enrolled a sample composed of patients with an isolated unilateral ZMO fracture and analyzed fracture dislocation from CT (computed tomography) images with an automatic algorithm. The primary predictor variable was mean surface point-to-point dislocation (the mean distance of dislocation for all surface points in isolated ZMO fracture segments between the original position and after virtual repositioning). The primary outcome was the treatment choice (operative versus nonoperative). Other studied variables were gender, age group, injury mechanism, clinical asymmetry, and human-evaluated dislocation in CT images. Descriptive and bivariate statistics were computed, and the threshold for statistical significance was set at P < .05. Results The sample consisted of 115 subjects with a mean age of 66.3 years, 66.1% of whom were male, and the most common cause of injury was falling on the ground (49.6%). Operative treatment was required for 58 (50.4%) subjects. There was a significant association between mean dislocation and operative treatment. The mean dislocation of operatively vs. nonoperatively treated fractures was 2.39 mm vs. 1.05 mm (P < .001). Mean fracture dislocation was greatest in injuries caused by assault (2.41 mm) and smallest in MVAs (1.08 mm) and ground-level falls (1.25 mm). The threshold of human eye detection for ZMO fracture dislocation was 1.97 mm. Conclusion The results of the present study demonstrate that the threshold for operative treatment of ZMO fracture dislocation is over 2 mm, which the human eye is able to detect. True dislocation is greater in younger than elderly patients and in injuries caused by assault compared to falling.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO