Browsing by Author "Pyy, Sanna"

Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli perehtyä kudosnäytteisiin ja niiden käsittelyyn histologisessa prosessissa sekä koota tietopaketti ammatti-ihmisille histologisen prosessin selventämiseksi. Tarkoituksena oli auttaa kliinikkoa ymmärtämään, mitä tapahtuu kudoksen prosessoinnissa ja sitä kautta selkeyttää kudosnäytteenottoa. Osana tutkielmaa selvitettiin HUSLABin Meilahden patologian laboratorioiden toimintaa suupatologisten kudos-näytteiden osalta kahden kuukauden ajalta. Lisäksi selvitettiin, kuinka paljon hitaasti prosessoitavia kovakudos-näytteitä saapui laboratorioon kymmenen vuoden aikana ja millaisia diagnooseja niille annettiin. Materiaalit ja menetelmät: Teoriatietoa koottiin kirjallisuuskatsauksen avulla ja teoriaosuutta varten kudoskäsittelyprosessin eri vaiheet valokuvattiin HUSLABin Meilahden patologian laboratorioissa. Laboratoriossa tutkitta-vista näytteistä kerättiin tietoa Q-PATI-tietojärjestelmästä. Selvitettiin, kuinka paljon suupatologisia näytteitä saapui laboratorioon, mistä kohdista suuonteloa näytteitä oli otettu ja millaisia diagnooseja näytteille oli annettu. Aineistoa analysoitiin SPSS- tilasto-ohjelmalla ja sen avulla tehtiin erilaisia tilastoja, havainnollistavia taulukoita sekä kaavioita. Suupatologisia näytteitä saapui laboratorioon kahden kuukauden aikana 392 kappaletta. Neljä yleisintä näytteenottokohtaa olivat järjestyksessä suun limakalvo (45,7 %), alaleuka (18,7 %), yläleuka (16,4 %) ja kieli (13,2 %). Kovakudosnäytteitä saapui laboratorioon kymmenen vuoden aikana 162 kappaletta. Näytteistä valtaosa oli hampaita (72,2 %). Tämän jälkeen kolme yleisintä näytteenottokohtaa olivat hammaskuoppa (6,2 %), alaleuka (4,3 %) ja luukudos (3,1 %). Tulokset: Suupatologisille näytteille annettiin 599 diagnoosia, joihin sisältyi 110 erilaista diagnoosia. Kahdeksan yleisintä diagnoosia järjestyksessä olivat hyperplasia fibroepithelias (7,2 %), hyperkeratosis (5,1 %), ei kasvain-kudosta (5,1 %), cysta radicularis (4,7 %), hyperplasia epihelialis (4,2 %), tulehduksellinen löydös (4,2 %), reactio lichenoides (3,8 %) ja lichen planus (3,6 %). Kovakudosnäytteiden yleisimmät diagnoosit olivat cysta radicularis (16,7 %), reaktiivisia muutoksia (8,0 %), ei kasvainkudosta (7,4 %), granuloma periapicale (6,2 %), inflammatio chronica (5,6 %), granulationes (5,6 %), tulehdusmuutoksia (4,9 %), ei diagnostisia muutoksia (3,7 %), cysta odontogenea (3,1 %) ja cysta follicularis (3,1 %). Johtopäätökset: Kudoskäsittelyprosessi on aikaa vievä ja monivaiheinen osa ennen kudosnäytteen histologista tutkimusta. Kovakudosten vaatimat pehmentämismenetelmät tekevät kudoskäsittelyprosessista vielä pidemmän. Patologian laboratorioon saapuu enemmän suupatologisia pehmyt- kuin kovakudosnäytteitä. Tutkimus vahvisti aikaisempaa tutkimustietoa suuontelon eri sairauksien esiintyvyydestä, yleisyydestä eri kohdissa suuonteloa ja eri-ikäsillä. Suun limakalvoilta oli otettu eniten näytteitä ja yleisimpiä diagnooseja olivat epiteelin hyperplasiat, kuten aikaisemmissa tutkimuksissa. Leukojen alueella erilaiset kystat olivat yleisimpiä löydöksiä sekä aikaisempien tutkimusten että aineistomme perusteella