Browsing by Author "Räsänen, Emilia"

Parodontiitti on krooninen tulehdussairaus, joka aiheuttaa kudostuhoa hampaiden kiinnityskudoksiin eli parodontiumiin. Hoitamattomana se johtaa asteittaiseen hampaan kiinnityksen heikentymiseen ja lopulta voi aiheuttaa hampaan menetyksen. Diabetes on aineenvaihdunnallinen sairaus, jossa keskeisessä roolissa on glukoositasapainon säätelyn häiriintyminen. Näiden kahden sairauden välillä on kaksisuuntainen yhteys, jota tämän tutkielman tavoitteena on selventää eri ikäryhmissä aiheesta julkaistun kirjallisuuden avulla. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Ikäryhmät jaettiin lapsiin (6–11-vuotiaat), teini-ikäisiin (12–18-vuotiaat) sekä aikuisiin. Tuloksissa havaittiin, että parodontiitin ja diabeteksen välinen kaksisuuntainen yhteys toteutuu kaikissa tarkastelluissa ikäryhmissä aina lapsuudesta vanhuuteen saakka. Keskeisessä asemassa parodontiitin hoitotasapainon heikkenemisen kannalta todettiin olevan diabeteksen huono metabolinen kontrolli, jota tarkasteltiin sokerihemoglobiinin (HbA1c) mittaustulosten perusteella. Havaintoja parodontiumin tilasta tehtiin perustuen raportoituun parodontiumin tulehtuneisuusasteeseen, ienverenvuotoon sekä plakin ja kiinnityskudoskadon määrään. Kirjallisuuskatsauksessa otettiin huomioon eri ikäryhmille ominaiset parodontiitin kehittymiselle altistavat tekijät sekä riskitekijöiden kumuloituminen ikääntymisen myötä. Ikäryhmien välillä havaittiinkin olevan eroja sairauksien esiintyvyydessä ja ilmenemisessä. Tyypin 1 diabetes puolestaan puhkeaa tyypillisimmin lapsuuden tai nuoruuden aikana. Diabetes lisää riskiä sairastua parodontaalisairauksiin jo lapsuudessa, etenkin mikäli metabolinen kontrolli HbA1c-arvoineen on huonosti hallinnassa. Sairauksien taustalla olevien geneettisten tekijöiden osuuden sairastuvuuteen havaittiin vähenevän ikääntyessä ja toisaalta ympäristötekijöiden sekä elämäntapojen roolin kasvoi. Tähän liittyen myös parodontiitin ja tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyden todettiin kasvavan ikääntymisen myötä.