Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Rantakokko, Kirsimarja"

Sort by: Order: Results:

  • Rantakokko, Kirsimarja (2018)
    Seksuaalirikosten uhrit kohtaavat seksuaalisen väkivallan lisäksi muutakin fyysistä väkivaltaa. Uhrin tutkimuksen osana tehdään fyysinen tutkimus, minkä tarkoituksena on, paitsi selvittää tarvitseeko uhri hoitoa, kerätä tietoa mahdollisista väkivallan merkeistä tulevaa oikeusprosessia varten. Tässä tutkielmassa käytettiin materiaalina Helsingin yliopiston oikeuslääkäriasemalla tutkittujen seksuaalirikosten uhrien lääkärin lausunnoista kerättyjä tietoja vuosilta 1954, 1964, 1974, 1984, 1994, 2002 ja 2012. Tarkastelimme väkivallan merkkien määrää uhreissa, riskitekijöitä, jotka vaikuttavat siihen saako uhri väkivallan merkkejä tai tuleeko tämä kuristetuksi, ja kuinka raa’alta heihin kohdistunut väkivalta vaikutti. Ulkoisten vamman merkkien perusteella väkivallan raakuuden arviointia varten kehitimme Violence Severity Scoren (VSS), jonka käyttöä pilotoimme tässä tutkielmassa. Yli puolilla uhreista oli todettavissa ei lainkaan tai hyvin vähän väkivallan merkkejä (VSS 0-5). Vakavaa väkivaltaa kohdanneiden osuus uhreista vaihteli vuosittain 1-15% välillä. Vamman merkeistä yleisin vammatyyppi oli mustelma, kaikkein harvinaisimpia olivat vakavammat merkit kuten murtumat. Yhteensä noin puolet vammojen merkeistä sijaitsi raajojen alueella ja neljäsosa taas erityisen vaarallisella alueella: päässä, kaulalla ja suussa. Aikuiset olivat suuremmassa riskissä saada väkivallan merkkejä ja joutua kuristetuksi kuin lapset. Tuntemattomien raiskaamat uhrit olivat suuremmassa riskissä joutua kuristetuksi kuin tuttujen raiskaamat. Osuus uhreista, joilla oli todettavissa fyysisten väkivallan merkkejä, aluksi kasvoi ollen korkeimmillaan 1984 ja 1994. 2000-luvulla väkivallan merkkejä saaneiden osuus jälleen pieneni. VSS:n avulla tarkastellen näimme samanlaisen kehityksen väkivallan raakuudessa. Kun asiaa tarkasteli pelkillä aikuisilla uhreilla, nähtiin, että vuonna 1954 väkivallan raakuus per uhri on ollut korkeimmillaan ja tämän jälkeen laskenut koko ajan kohti nykypäivää, lukuun ottamatta vuotta 1984, joka erottui poikkeuksellisen väkivaltaisena.