Browsing by Author "Rantala, Rolle"

Distaaliset värttinäluun murtumat, ns. rannemurtumat, ovat aikuisten yleisimpiä murtumia ja yhdessä kyynärvarren murtumien kanssa ne muodostavat suuren potilasryhmän Suomessa operatiivisen toiminnan kannalta. Leikkausten jälkeen nämä potilaat käyvät Töölön sairaalassa kahden ja viiden viikon kohdalla polikliinisissä kontrolleissa, joita on vuositasolla n. 1400kpl. Tutkimuksen hypoteesina on, että ensimmäinen ns. kahden viikon kontrolli on turha levytettyjen ranne- ja kyynärvarren murtumien jälkeen, koska merkittäviä hoitolinjan muutoksia tapahtuu alle 10%:ssa käynneistä. Merkittävinä hoitolinjan muutoksina pidetään uusintaleikkausta tai antibiootin aloitusta haavainfektioon. Ensimmäisen polikliinisen kontrollin poistamisesta koituisi merkittäviä ajallisia ja rahallisia säästöjä operatiivisille tulosyksiköille ottaen huomioon esimerkiksi röntgentutkimuksiin ja vastaanottoaikoihin kuluvat kustannukset ja ajankäytön. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tehdäänkö volaarisella lukkolevytyksellä leikattujen rannemurtuma- ja levykiinnitettyjen kyynärvarren murtumapotilaiden hoitoon merkittäviä muutoksia ensimmäisen tai toisen polikliinisen kontrollikäynnin yhteydessä. Lisäksi selvitimme syitä, jotka johtivat kontrollikäyntien yhteydessä uusintaleikkaukseen. Tutkimuksen päätuloksena voidaan pitää, että distaalisten rannemurtumien osalta ainoastaan 2,1%:lle ja kyynärvarrenmurtumien osalta 3,5%:lle potilaista tehtiin ensimmäisen kontrollin yhteydessä valittujen kriteereiden perusteella muutos leikkauksen yhteydessä määriteltyyn hoitolinjaan. Vastaavat luvut toisen polikliinisen kontrollikäynnin osalta (5vk) olivat distaalisille rannemurtumille 4,4% ja kyynärvarrenmurtumille 2,0%. Päätulosten lisäksi havaittiin, että uusintaleikatut potilaat eivät olleet distaalisten rannemurtumien osalta nuoria, keski-ikä 59,7, ja suurin osa uusintaleikkauspäätöksistä tehtiin toisen polikliinisen kontrollikäynnin yhteydessä. Kyynärvarren murtumien osalta päädyttiin uusintaleikkaukseen vain kolmen potilaan kohdalla. 76%:ssa uusintaleikkauksista syy oli ruuvi nivelontelossa tai fiksaatiomateriaalien puutteellinen kiinnitys. Tutkimuksessa hoitomuutosten määrät ensimmäisen polikliinisen kontrollin yhteydessä jäivät alhaisiksi. Tarvittavat hoitomuutokset voisi olla mahdollista hoitaa huolellisen potilasohjauksen ja fysioterapiakäyntien avulla, jolloin ensimmäinen poliklinikkakontrolli voitaisiin unohtaa. Tällöin vastaanottoajan ollessa 20min koituisi vuosittain n. 100h:n ajalliset säästöt. Suurin osa uusintaleikkauksista tulisi olla vältettävissä paremman leikkaustekniikan ja leikkauksen aikaisen läpivalokuvantamisen avulla.