Browsing by Author "Rantamäki, Inkeri"

Tuntemattoman vainajan henkilöllisyys selvitetään ensisijaisesti hampaiston, sormenjälkien tai DNA:n perusteella. Tunnistaminen tehdään vertaamalla vainajasta kerättyjä kuolemanjälkeisiä (postmortem, PM) tietoja oletetun henkilöllisyyden perusteella kerättyihin elämänaikaisiin (antemortem, AM) tietoihin. Tutkielman tavoitteena on tuottaa kirjallisuuskatsaus ensisijaisten tunnistamismenetelmien periaatteista ja vainajan kunnon vaikutuksesta PM-tietojen saatavuuteen erityisesti suuronnettomuuksissa. Vainajien kuntoon vaikuttavat tekijät on jaettu tutkielmassa mädäntymiseen, palamiseen ja silpoutumiseen. Aineistona on käytetty pääasiassa alan oppikirjallisuutta ja PubMed-tietokannasta haettuja artikkeleita. Hampaisto säilyy mätänevällä vainajalla hyvin. Sormenjäljet voidaan saada erinäisin menetelmin vielä kohtalaisen mädäntyneestä ihosta. Hajoavasta kudoksesta voidaan tutkia tavallista lyhyempiä DNA-jaksoja tai mitokondriaalista DNA:ta. Palaneen vainajan sormenjälkitunnistus on usein mahdotonta. DNA- ja hammastunnistus vaikeutuvat suhteessa palamisvaurioiden vakavuuteen. Silpoutuneiden vainajien tunnistamisessa DNA on tehokkain menetelmä, koska se mahdollistaa irrallisten osien tunnistamisen.