Browsing by Author "Rautalin, Ilari Matias"

Tausta: Vapaa-ajan aktiivisuuden (VA) tiedetään laskevan aivohalvausriskiä, mutta tutkimukset eri aktiivisuusmuotojen vaikutuksesta subaraknoidaalivuotoon (SAV) ovat vähäisiä ja ristiriitaisia. Menetelmät: Tutkimme prospektiivisesti aikuisväestöön perustuvan kansallisen FINRISKI-aineiston yli 65,000 osallistujaa vuodesta 1972 vuoteen 2014. Vapaa-ajan (VA), työmatkan (TMA) sekä työpaikan (TPA) aktiivisuudesta kerättiin tietoa seurannan alussa kyselylomakkeiden avulla. Seurannan aikana diagnosoitiin yli 500 SA-vuotoa, joista lähes 100 äkkikuolema-SA-vuotoa tapahtui sairaalan ulkopuolella. Liikuntamuodoille laskettavat riskisuhteet saatiin vakioiduilla Cox:n malleilla, jotka huomioivat kaikki tunnetut SAV-riskitekijät sekä osallistujien sosioekonomisen statuksen. Tulokset: Jokaista 30 minuutin VA:n nousua kohden SAV-riski laski usean prosentin verran säilyen kaikissa ikä- ja verenpaineryhmissä riippumatta merkittävästi sukupuolesta. Tupakoitsijoilla havaittu vaikutus oli vieläkin voimakkaampi. Lisäksi hieman yli 10% liikunnallisesti inaktiivisten tupakoitsijoiden SAV-tapauksista voitaisiin teoriassa ehkäistä nostamalla viikoittainen VA yli 90 minuuttiin. Yli 30 minuutin päivittäinen TMA oli myös lineaarisesti yhteydessä alhaisempaan SAV-riskiin, mutta tämä vaikutus näyttäisi häviävän ikääntymisen seurauksena. Kohtalainen ja korkea TPA liittyi kohonneeseen SAV-riskiin, jota voidaan ainakin osaksi selittää yleisemmän tupakoinnin sekä korkeamman verenpaineen vaikutuksella näissä ryhmissä. Yhteenveto: Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä alhaisempaan SAV-riskiin sekä näyttäisi heikentävän tupakoinnin ja korkean verenpaineen aiheuttamaa haitallista vaikutusta. Liikunta on maailmanlaajuisesti halpa, helposti saatava sekä suhteellisen tehokas tapa laskea SAV-riskiä etenkin tupakoitsijoilla.