Browsing by Author "Saares, Marjo"

Työuupumus on ollut viime vuosina suosittu tutkimusaihe ja sen määritelmä ja yhteys masennukseen sekä muihin mielenterveyden häiriöihin on saanut runsaasti huomiota tieteellisessä keskustelussa. Työuupumuksen keskeisiä ulottuvuuksia ovat nykyisen määritelmän mukaan emotionaalinen uupumus, kyynisyys ja ammatillisen itsetunnon alentuminen. Työuupumuksen oireet ovat osittain päällekkäisiä masennuksen oireiden kanssa. On pohdittu, onko työuupumus masennuksesta itsenäisesti erotettava diagnoosi alkuunkaan. Työuupumuksen arvioimisessa on käytössä useita erilaisia mittareita, joista yleisimmin on käytössä Maslach Burnout Inventory. Sen ja muiden mittareiden ongelmana on diagnostisten raja-arvojen puute työuupumukselle tai sen vaikeusasteille. Lääkäreillä työuupumuksen on havaittu olevan yleistä ja sitä on havaittu opiskeluvaiheesta uran loppuun saakka. Ilmaantuvuus vaihtelee työkokemuksen ja uran vaiheen mukaan. Lääkäreiden työuupumuksen ilmenemisessä on havaittu merkittäviä eroja erikoisalojen välillä ja erityisesti korkeat viikoittaiset työtunnit ja päivystysvelvoitteet lisäävät työuupumuksen ilmaantuvuutta lääkäreillä. Muita riskitekijöitä työuupumukselle ovat työntekijän huonot vaikuttamismahdollisuudet työhönsä ja yksityiselämän puolelta etenkin siviilisääty ja puolison ammatti. Työuupumuksen tiedetään lisäävän riskiä psykiatriselle ja somaattiselle sairastavuudelle, päihteiden käytölle, mielenterveyden ongelmille ja itsetuhoisuudelle. Lääkärin työuupumuksen on osoitettu heikentävän potilaan saaman hoidon laatua. Työuupumuksen ehkäisykeinoista tehokkaiksi on todettu ainakin organisaatiotason keinot työn organisoinnin tukena ja yksilötasolla mindfulnessin kaltaiset stressinhallintaidot. Työuupumuksen on ehdotettu olevan työyhteisön ominaisuus ja tulevaisuuden työuupumusta koskevissa tutkimuksissa tämän teorian kartoittamiselle on vielä tilaa.