Browsing by Author "Saario, Pinja"

Tämän tutkielman tarkoitus oli tarkastella distaalipurentaa ja sen varhaishoidon erityispiirteitä. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä potilastapauksesta. Aineistona käytettiin hammaslääketieteellistä kirjallisuutta sekä tieteellisiä julkaisuja. Julkaisuja haettiin Medline-tietokannasta käyttäen ensisijaisina hakutermeinä ”interceptive orthodontics”, ”early orthodontics”, ”distal occlusion” ja ”class II malocclusion”. Haku rajattiin koskemaan englanninkielisiä meta-analyysejä, systemaattisia kirjallisuuskatsauksia ja kliinisiä tutkimuksia. Distaalipurenta on yleinen purentavirhe, johon voi liittyä sekä hampaistollisia että luustollisia piirteitä. Hampaistollisessa distaalipurennassa alakuutoset purevat distaalisesti yläkuutosiin nähden. Luustollisella distaalipurennalla tarkoitetaan II luustoluokan tilannetta, jossa mandibula sijaitsee retrognaattisesti. Ennen pubertaalista kasvupyrähdystä tehtävällä varhaisvaiheen oikomishoidolla pyritään estämään purentavirheen paheneminen ja sillä voidaan saada aikaan muutoksia luustollisissa rakenteissa. Distaalipurennan varhaisvaiheen hoidossa käytetään yleensä funktionaalisia kojeita kuten aktivaattoreita, purennanohjaimia tai Fränkel II-kojetta. Nämä kojeet ohjaavat potilasta tuomaan alaleukaa eteenpäin korjaten sagittaalisia purentasuhteita. Nykyinen tutkimustieto ei puolla distaalipurennan varhaishoitoa, koska sillä saadaan harvoin aikaan viimeisteltyjä hoitotuloksia, jolloin potilaat tarvitsevat usein toisen hoitovaiheen pysyvässä hampaistossa. Tällöin hoitojaksot pitkittyvät ja kokonaiskustannukset kasvavat. Varhaisvaiheen oikomishoidolla ei myöskään saavuteta ylimääräistä hyötyä hoitotuloksen kannalta verrattuna yksivaiheiseen oikomishoitoon myöhemmässä vaiheessa. Distaalipurennan varhaishoito voi kuitenkin olla aiheellista, jos potilaalla on psykososiaalisia ongelmia tai hampaiden traumariski on suurentunut. Distaalipurentapotilas hoidettiin HUS Suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä ja tapaus dokumentoitiin huolellisesti. Varhaisvaiheen oikomishoito toteutettiin Fränkel II-kojeella. 7 kuukauden hoidon jälkeen potilaalla todettiin paremmat sagittaaliset purentasuhteet.