Browsing by Author "Salento, Vesa"

Tausta: Diabetestä ja sen esiasteita seulotaan glukoosirasituskokeella. Osalla tutkittavista veren glukoosipitoisuus tippuu kokeen aikana poikkeuksellisen alas. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia ilmiötä selittäviä tekijöitä tutkittavilla, joilla ei ole diabetestä. Menetelmät: Aineistona käytettiin PPP-Botnia tutkimukseen osallistuneet 18–75-vuotiaat väestörekisteristä satunnaispoiminnalla valitut miehet ja naiset. Perustutkimukseen 2004-2008 osallistui 5208 henkilöä ja seurantatutkimukseen 2011-2015 heistä 3850 henkilöä. Tutkimukseen kuuluu 2 tunnin glukoosirasitus, jonka aikana 0, 30 ja 120 min kohdalla otetaan verinäyte. Pituus, paino, vyötärönympärys, verenpaine ja rasvaprosentti mitataan ja tutkittavat täyttävät kyselylomakkeen elintavoista. Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään glukoosirasituskokeen 2 tunnin glukoosipitoisuuden mukaisesti: HYPO (< 3.0 mmol/l), INT (≥ 3.0, < 5.0 mmol/l) ja NGT (≥ 5.0 mmol/l). Tulokset: Hypoglykemiaryhmää verrattaessa normoglykemiaryhmään miehiä oli enemmän (70.4% vs 43.8%), he olivat nuorempia (keski-ikä 45.3 vs 52.2), pidempiä (175.5 cm vs 169.0 cm) ja rasvaprosentiltaan alhaisempia (25.3 vs 31.7). Tupakointi oli ryhmässä myös yleisempää (26.7% vs 12.1%). Lisäksi normaali glukoosinsieto oli hypoglykemiaryhmässä yleisempää (93.7% vs 77.0%). Hypoglykemiaryhmä todettiin myös insuliiniherkemmäksi. Pohdinta: Hypoglykemiaryhmän henkilöt olivat insuliiniherkempiä ja lisäksi esidiabetestä oli heidän ryhmässään suhteellisesti vähemmän. Tupakoivia oli hypoglykemiaryhmässä enemmän vaikka aiemmin tupakoivien on todettu aiheuttavan insuliiniresistenssiä. Erityisesti hoikkien ja pitkien miesten osuus hypoglykemiaryhmässä oli korostunut. Tässä tutkimuksessa todettu hypoglykemia ei näytä siis liittyvän suurentuneeseen diabetesriskiin.