Browsing by Author "Sallinen, Ville"

Background: The population-based Finnish Cancer Registry (FCR) is an important resource for research and healthcare politics in Finland. The aim of this study was to validate the accuracy of the colorectal cancer (CRC) data within the FCR. Material and Methods: FCR data is based on independent cancer report forms (CRFs) from both clinicians and pathologists. Data from patients diagnosed with CRC during a randomized, population-based CRC screening program between 2004 and 2012 were extracted from the FCR and compared to data extracted from the original clinical patient records of these individuals by two gastrointestinal surgeons. The study focused on tumour characteristics and primary treatment. Accuracy was measured by calculating Cohen´s kappa coefficient (k), which considers the possibility of agreement by chance. Results: Altogether, 1475 patients were studied. k was 0.74 for stage, 0.87 for tumour location (right/left), 0.78 for a more detailed location, 0.72 for tumour histology, 0.46 for surgical removal of the primary tumour, and 0.43 for chemotherapy. Among those who underwent surgery, the radicality of surgical treatment had a k of 0.24. In total, 173 (12%) patients were lacking a CRF from a clinician. Conclusion: The FCR data had good accuracy regarding tumour characteristics, but poor accuracy in treatment information. The main reason for this suboptimal accuracy was missing CRFs from treating clinicians. Awareness of these findings is crucial when research and decision making is based on FCR data. Measures have since been taken to improve the completeness of FCR recording.

Tutkimuksen tarkoitus. Munuaisten vajaatoiminta on tavallinen komplikaatio maksansiirron jälkeen, mutta postoperatiivista loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa on nykyisellään vaikeaa ennustaa. Osa potilaista voivat hyötyä samanaikaisesta maksa-munuaissiirteestä. Tutkimuksen tavoite oli arvioida loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan riskiä maksansiirron jälkeen sekä erilaisten glomerulussuodoksen estimaattien (eGFR) ennustuskykyä loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan riskin suhteen. Aineisto ja menetelmät. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki Suomessa maksansiirron vuosina 2006–2020 saaneet aikuiset potilaat. Lisäksi erikseen analysoitiin samanaikaisen maksa-munuaissiirteen saaneet potilaat sekä potilaat, jotka olivat dialyysihoidossa ennen maksansiirtoa. Määritimme potilaiden estimoidun glomerulussuodosnopeuden ennen maksansiirtoa käyttämällä viittä (5) erilaista eGFR-yhtälöä, joiden ennustuskykyä arvioimme Kaplan-Meierin estimaattien perusteella. Tulokset. Vuoden sisällä maksansiirrosta 556 potilaasta loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaan sairastui 7 potilasta, ja seuranta-aikana (mediaani 5,0 vuotta, IQR 2,0-8,5 vuotta) yhteensä 20 potilasta. Vuoden kuluessa sairastuneista 7 potilaasta kuudella oli merkittäviä perioperatiivisia komplikaatioita. Tarkastelluista eGFR-yhtälöistä The GFR assessment in liver disease model eli GRAIL-yhtälö (AUC 0,71) sekä The Royal Free Hospital cirrhosis GFR equation eli RFH-yhtälö (AUC 0,70) ennustivat parhaiten loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa vuoden kuluessa maksansiirrosta. Riippuen sovelletusta eGFR-yhtälöstä, loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnan ilmaantuvuus vuoden sisään maksansiirrosta vaihteli välillä 3,4–16,7 % potilailla, joilla preoperatiivinen eGFR oli alle 30 ml/min, 0,5-3,1 % kun eGFR oli 30-60 ml/min sekä 0,6-1,2 % kun eGFR oli 60 ml/min tai enemmän. Johtopäätökset. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminta vuoden sisällä maksansiirrosta oli harvinaista jopa potilailla, joilla oli vaikea-asteinen munuaisten vajaatoiminta ennen maksansiirtoa, ja äärimmäisen harvinaista potilailla, jotka eivät kärsineet merkittävistä perioperatiivisista komplikaatioista. Loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa ei pystytty luotettavasti ennustamaan maksansiirtoa edeltävien glomerulussuodoksen estimaattien perusteella. Ehdotamme tutkimusaineistomme perusteella muutosta hoitosuosituksiin munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden osalta, joiden kohdalla harkitaan samanaikaista maksa-munuaissiirrettä.

Tutkimuksen tarkoitus: Äkillinen suoliston verenkiertovajaus (akuutti mesenteriaali-iskemia (AMI)) on edelleen, kehittyneistä hoitomuodoista huolimatta, korkean kuolleisuuden tauti. Yksi olennainen hoidon tuloksiin vaikuttava tekijä on viive ensimmäisestä terveydenhuollon pisteestä leikkaukseen (leikkausviive), mutta tämän viiveen syyt ovat huonosti tunnettuja. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli etsiä viiveeseen vaikuttavia tekijöitä, erityisesti hoitoketjun osalta. Aineisto ja menetelmät: Kyseessä on retrospektiivinen tutkimus, jossa tutkittiin 2006- 2015 Meilahden sairaalassa leikattuja AMI-potilaita. Poissuljimme tutkimuksesta potilaat, joilla oli pitkäaikainen, puoliäkillinen, paksusuoleen rajoittunut, laskimoperäinen tai verisuonia tukkimaton mesenteriaali-iskemia. Potilaat jaettiin kahteen alaryhmään sen mukaan, oliko ensimmäinen terveydenhuollon piste, jonka he kohtasivat kirurginen päivystys (KP) vai ei-kirurginen päivystys (ei-KP). Ensisijainen päätemuuttuja oli leikkausviive ja toissijaiset päätemuuttujat olivat sairaalahoidon kesto ja 90-päivän kuolleisuus. Tulokset: Lopullisessa tutkimuspotilasjoukossa oli 81 potilasta. Ei-KP ensimmäisenä hoitokontaktina oli itsenäisesti yhteydessä yli 12 tunnin leikkausviiveeseen (OR 3.7 (95% luottamusväli 1.3-10.2), mediaani viive 15.2 tuntia (IQR 10.9-21.2) vs. 10.1 tuntia (IQR 6.9-18.5), p = 0.025). Sairaalahoidon kesto oli lyhyempi (mediaani 6.5 päivää (4.0-10.3) vs. 10.8 päivää (7.0-22.3), p = 0.045) ja 90-päivän kuolleisuus matalampi KP-ryhmässä (50.0% vs. 74.5%, p = 0.025). Johtopäätökset: Ensimmäinen erikoisala johon potilas lähetetään, vaikuttaa oleellisesti AMI-potilaan leikkausviiveeseen ja kuolleisuuteen. Hoitoketjun sujuvoittaminen niin, että potilas pääsee mahdollisimman nopeasti hoitoon vatsaelin- ja verisuonikirurgiseen yksikköön, voi parantaa AMI:n hoidon tuloksia. (200 sanaa)