Browsing by Author "Salmi, Asta"

Punasolusiirrot ovat tärkeä osa leukemiahoitoon ja kantasolusiirtoon liittyviä tukihoitoja. Runsaat punasolusiirrot altistavat rautaylimäärälle, jonka pitkäaikaisvaikutuksia kantasolusiirretyillä lapsilla on tutkittu suhteellisen vähän. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rautaylimäärän esiintyvyyttä sekä sen yhteyttä elinvaurioihin ja lapsuusiän pituuskasvuun potilailla, jotka olivat saaneet allogeenisen kantasolusiirron lapsuusiässä akuutin lymfaattisen leukemian vuoksi. Tutkimukseen osallistui 23 potilasta, jotka olivat mediaani-iältään 12.6 (vaihteluväli 7.5-21.4) vuotta. Kehon rautalastin suuruutta arvioitiin laboratoriokokeilla, sydämen ja maksan magneettikuvantamisella sekä laskemalla punasolusiirroista saadun raudan määrä. Käytimme monimuuttuja-analyysiä tutkiaksemme yhteyttä kehon rautalastin ja sydämen toiminnan, maksaentsyymitasojen, insuliiniresistenssin ja pituuskasvun välillä. Plasman ferritiini oli mediaaniarvoltaan 344 (vaihteluväli 40-3235) ng/ml ja ylitti tason 1000 ng/ml kolmella potilaalla (13%). Magneettikuvauksessa yhdellätoista potilaalla (48%) todettiin rautaylimäärä maksassa ja yhdellä potilaalla (4%) rautaylimäärä sydämessä. Sydämen magneettitutkimuksessa ejektiofraktio oli subkliinisesti alentunut kahdeksalla potilaalla (35%), mutta sydämen toiminta ei assosioitunut kehon rautalastiin. Maksaentsyymitaso korreloi punasolusiirroista saadun rautamäärän kanssa (p=0.001), mutta potilailla ei esiintynyt kohonneita maksaentsyymiarvoja tai merkkejä maksavauriosta mediaaniltaan 4.5 vuoden seurannan jälkeen. Rautalasti ei korreloinut pituuskasvun tai insuliiniresistenssin kanssa. Rautaylimäärä on yleinen akuutin leukemian vuoksi kantasoluriirretyillä lapsilla, mutta rautalastiin liittyviä elinvauriota ei esiinny nuorella iällä. Suosittelemme rautalastin arvioimista kaikille potilaille ainakin kerran kantasolusiirron jälkeisen seurannan aikana.