Browsing by Author "Salmi, Samuli"

Johtoratajärjestelmän häiriöt ovat suhteellisen yleisiä potilailla, joilla on aorttaläpän sairaus ja sairauden – yleisimmin aorttaläpän ahtauman – hoitona käytetyn aorttaläpän vaihdon (aortic valve replacement, AVR) seurauksena voi kehittyä lisävaurio johtoratajärjestelmään. Tällainen vaurio ilmenee tavallisesti eteis-kammiokatkoksena tai sinussolmukkeen toimintahäiriönä, jolloin pysyvän tahdistimen asentaminen usein tulee ajankohtaiseksi. Tutkimusryhmämme suorittamassa monikeskus-rekisteritutkimuksessa yhtenä tavoitteena oli syventyä juuri tämän päätetapahtuman indikaatioihin, prevalenssiin ja riskitekijöihin. CAREAVR-tutkimuksessa oli mukana 704 potilasta (385 naista, 54.7 %), joille ei ollut asennettu tahdistinta ennen aorttaläpän vaihtoa (keski-ikä 75±7 vuotta) ja joille tehtiin isoloitu AVR-operaatio jossakin mukana olleista neljästä yliopistosairaalasta (Helsinki, Turku, Kuopio, Oulu) vuosien 2002 ja 2014 välillä. Tutkimustieto kerättiin sähköisistä potilastietojärjestelmistä. Seuranta-ajan mediaani oli 4.7 vuotta. Kaikkiaan 56 potilasta sai pysyvän tahdistimen leikkauksen jälkeen (leikkauksesta laskettu mediaaniaika 507 päivää). Tahdistimen asennuksen tärkeimpinä indikaatioina olivat AV-katkos (31 potilasta, 55 %) ja sairaan sinuksen oireyhtymä (SSS) (21 potilasta, 37.5 %). Kilpailevien riskien analyysissa (Fine-Gray -menetelmä) kotiutusvaiheessa todetun eteisvärinän havaittiin olevan merkittävä riskitekijä pysyvän tahdistimen asentamisen suhteen (osajakauman hasardisuhde 4.34, 95 % luottamusväli 2.34-8.08). Johtopäätöksenä esitettiin tarve seurata tarkemmin AVR-potilaita, joilla todetaan kotiutusvaiheessa eteisvärinä. Myös SSS-potilaiden osuus pysyvän tahdistimen saaneista potilaista oli huomattavan suuri.