Browsing by Author "Salo, Tuula"
Now showing items 1-3 of 3
-
Jalo, Anniina; Matela, Anna-Maija; Salo, Tuula (2022)Limakalvopemfigoidi on harvinainen immuunivälitteinen rakkulatauti, joka esiintyy enimmäkseen suun limakalvoilla, mutta myös silmissä, iholla sekä genitaalien limakalvoilla. Sen diagnosointi on haasteellista ja diagnostiset viiveet ovat yleisiä. Diagnosoinnin haasteet johtuvat sairauden heterogeenisyydestä sekä erotusdiagnostisista haasteista, joita vaikeuttavat lukuisat diagnosointimenetelmät, kuten kliininen, histologinen, suora ja epäsuora immunofluoresenssi, immunoblottaus ja geneettinen testaus. Haasteena on myös sairauden alhainen sensitiivisyys testaukselle. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella halusimme selvittää käytössä olevia diagnosointikeinoja sekä niiden sensitiivisintä yhdistelmää limakalvopemfigoidin ja sen alaryhmien selvittämiseksi. Aineistohaku tehtiin tietokannoista Web of Science, SCOPUS ja OVID Medline PRISMA protokollan mukaan. Tutkimus on rekisteröity PROSPERO:ssa. Aineistohaussa saadut julkaisut luettiin ja taulukoitiin itsenäisesti kahden kirjoittajan toimesta. 54 julkaisua hyväksyttiin systemaattiseen katsaukseen. Potilaita oli yhteensä 2136. Diagnostiset keinot vaihtelivat julkaisujen kesken. Julkaisuissa käsiteltiin tuloksia kliinisestä, histologisesta, immunologisesta ja geneettisestä testauksesta sekä immunofluoresenssista. Yleisimmät suorassa immunofluorauksessa löydetyt autovasta-aineet olivat IgG, C3 ja IgA. Yleisimmät antigeenit, joita havaittiin immunoblottauksella ja ELISA-menetelmällä olivat BP180, laminiini 332, -integriini ja BP230. Epäsuora immunofluoresenssi salt-split-skin tekniikalla todettiin sensitiivisemmäksi kuin epäsuora immunofluorensenssi, mutta useat tutkimuset totesivat immunoblottauksen olleen sensitiivisin metodi limakalvopemfigoidin diagnosoimiseksi. Lisäksi tuloksista havaittiin, että oraalisessa limakalvopemfigoidissa löydettiin vasta-aineita α6-integriiniä vastaan, kun taas okulaarisessa β4-integriiniä vastaan. Suoraa immunofluoresenssia käytettiin suurimassa osassa julkaisuista limakalvopemfigoidin diagnosoinnissa, mutta sensitiivisin metodi oli immunoblottaus, jota seurasivat epäsuora immunofluoresenssi salt-split-skin tekniikalla, ELISA ja epäsuora immunofluoresenssi. Sairauden kliininen kuva, histologinen näyte, Nikolskyn koe sekä genetiikka voivat antaa viitteitä oikeasta diagnoosista. Koska diagnostiset tutkimukset ja mitattavat arvot vaihtelivat julkaisujen välillä, tulosten tarkka analysointi oli vaikeaa. Näyttää kuitenkin siltä, että immunoblottaus ja epäsuora immunofluoresenssitutkimus salt-split-skin tekniikalla voisivat olla suoran immunofluoresenssitutkimuksen kanssa paras yhdistelmä limakalvopemfigoidin tunnistamisessa.
-
Frejborg, Ellen; Salo, Tuula; Salem, Abdelhakim (2020)The cyclooxygenase-2 (COX-2) is a potent enzyme that converts arachidonic acid to prostaglandins (PG), including PGE2, a key mediator of inflammation and angiogenesis. Importantly, COX-2 is activated in response to inflammatory stimuli, where it is also believed to promote the development and progression of head and neck cancers (HNC). COX-2 can mediate its protumorigenic effect through various mechanisms, such as inducing cell proliferation, inhibition of apoptosis, and suppressing the host’s immune response. Furthermore, COX-2 can induce the production of vascular endothelial growth factors, hence, promoting angiogenesis. Indeed, the ability of COX-2 inhibitors to selectively restrict the proliferation of tumor cells and mediating apoptosis provides promising therapeutic targets for cancer patients. Thus, in this comprehensive review, we summarized the reported differential expression patterns of COX-2 in different stages of head and neck carcinogenesis—from potentially premalignant lesions to invasive carcinomas. Furthermore, we examined the available meta-analysis evidence for COX-2 role in the carcinogenesis of HNC. Finally, further understanding of the biological processes of COX-2 and its role in orchestrating cell proliferation, apoptosis, and angiogenesis may give therapeutically beneficial insight to develop the management plan of HNC patients and improve their clinical outcomes.
-
Hujanen, Roosa; Almahmoudi, Rabeia; Karinen, Sini; Nwaru, Bright; Salo, Tuula; Salem, Abdelhakim (2020)Syövän kasvu sekä leviäminen ovat yhteydessä potilaan huonoon ennusteeseen ja molemmat riippuvat osin riittävästä verenkierrosta. Vasculogenic mimicry (VM) on vuonna 1999 aggressiivisessa melanoomassa havaittu ilmiö, jossa syöpäsolut muodostavat verisuonia muistuttavia kanavia itsenäisesti, ilman endoteelisoluja. VM:n on osoitettu olevan yhteydessä huonoon ennusteeseen ja rintasyöpäsoluilla sen on huomattu edistävän metastasoitumista. VM:n kohdistuvan kasvavan kiinnostuksen vuoksi selvitimme systemaattisella kirjallisuuskatsauksella sen osuutta pään ja kaulan alueen sekä ruokatorven syöpien ennusteeseen. Systemaattinen haku suoritettiin neljässä tietokannassa: Cochrane Library, Ovid Medline, Pubmed ja Scopus. Tutkimusten laatu sekä mahdolliset harhat arvioitiin ja tuloksista toteutettiin meta-analyysi. Hakumme tuotti 117 julkaisua, joista seitsemän kliinistä tutkimusta oli soveliaita kirjallisuuskatsaukseen. Julkaisut kattoivat yhteensä 990 potilasta, joista 34.24% oli VM-positiivisia. VM-positiivisuus oli vahvasti yhteydessä potilaiden huonoon ennusteeseen (hazard ratio = 0.50; 95% confidence interval: 0.38-0.64). Tulos oli yhdenmukainen kaikissa tutkimuksissa. VM assosioitui myös imusolmukemetastaasien määrään ja kasvaimen levinneisyysasteeseen. Tulokset antavat lupaavaa näyttöä VM:n mahdollisuudesta toimia pään ja kaulan alueen sekä ruokatorven syövissä ennustetekijänä. Tutkimuksissa havaittu yhteys VM:n ja syövän erilaistumis- ja levinneisyysasteen välillä voi selittää sen oletettua roolia syövän kasvuun ja metastasointiin.
Now showing items 1-3 of 3