Browsing by Author "Skrifvars, Markus"
Now showing items 1-3 of 3
-
Holm, Aki; Kirkegaard, Hans; Taccone, Fabio; Søreide, Eldar; Grejs, Anders; Duez, Christophe; Jeppesen, Anni; Toome, Valdo; Hassager, Christian; Rasmussen, Bodil; Laitio, Timo; Storm, Christian; Hästbacka, Johanna; Skrifvars, Markus (2020)Johdanto Ennen teho-osastolle saapumista aloitettu viilennyshoito kylmillä suonensisäisillä nesteillä ei vaikuta parantavan sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen saaneiden potilaiden funktionaalista ennustetta. Hypoteesinamme oli, että tämä johtuu tehottomasta viilennyksestä ja hoidon sivuvaikutuksista. Aineisto ja menetelmät Post hoc-analyysi alijoukosta potilaita (n = 352), jotka olivat mukana TTH48-tutkimuksessa (NCT01689077) ja joko saivat kylmiä suonensisäisiä nesteitä ennen teholle saapumista, tai eivät saaneet. Tietoja kerättiin potilaiden lähtötilanteesta, sydänpysähdykseen liittyvistä tekijöistä, viilennysmenetelmistä, sivuvaikutuksista ja kehon lämpötilasta eri hoidon vaiheissa. Ensisijainen päätepiste oli kesto spontaanin verenkierron palautumisesta tavoitelämpötilaan (<34°C) ja toissiajiset päätepisteet olivat verenkiertoon liittyvät sivuvaikutukset, elektrolyyttihäiriöt ja hypoksia ensimmäisten 24 tunnin aikana tehohoidossa. Vähintään yhden tunnin ero ajassa tavoitelämpötilaan määriteltiin ennalta merkittäväksi. Tulokset Tutkimukseen mukaan otetuista 352 potilaasta 110 saivat kylmiä suonensisäisiä nesteitä ennen teho-osastolle saapumista. Mediaani aika spontaanin verenkierron palautumisen ja tavoitelämpötilan saavuttamisen välillä oli pidempi ryhmässä, joka sai kylmiä nesteitä verrattuna ryhmään, joka ei saanut (318 vs. 281 min, p < 0.01). Kylmien nesteiden käyttö ennen tehoosastolle saapumista ei assosioitunut tavoitelämpötilan saavuttamisen kestoon lineaariregressiomallissa sisältäen hoitokeskuksen, painoindeksin, sydämen vajaatoiminnan, diabeteksen ja sydänpysähdyksen keston (standardoitu beta vaikutuskerroin: 0.06, 95% luottamusvälit B:lle -49 ja 16, p = 0.32). Ryhmien välillä ei ollut eroa hypoksian yleisyydessä tehoosastolle saapuessa (1.8% ja 3.3%, p = 0.43) tai elektrolyyttitasapainon häiriöissä (hyponatremia: 1.8% ja 2.9% p = 0.54; hypokalaemia: 1.8% ja 4.5%, p = 0.20). Sairaalakuolleisuudessa ei ollut eroa ryhmien välillä. Johtopäätökset Tavoitteellisen lämpötilan hallinnan aloittaminen kylmillä suonensisäisillä nesteillä ennen tehoosastolle saapumista ei lyhentänyt kestoa spontaanin verenkierron palautumisesta tavoitelämpötilaan pääsemiseen. Emme löytäneet tilastollisesti merkitsevää eroa kuolleisuudessa tai sivuvaikutusten yleisyydessä ennen teho-osastolle saapumista kylmien nesteiden antamisen perustella jaotelluissa ryhmissä.
-
Holmström, Ester; Efendijev, Ilmar; Raj, Rahul; Pekkarinen, Pirkka; Litonius, Erik; Skrifvars, Markus (2021)Background: Cardiac arrest (CA) is a leading cause of death worldwide. As population ages, the need for research focusing on CA in elderly increases. This study investigated treatment intensity, 12-month neurological outcome, mortality and healthcare-associated costs for patients aged over 75 years treated for CA in an intensive care unit (ICU) of a tertiary hospital. Methods: This single-centre retrospective study included adult CA patients treated in a Finnish tertiary hospital’s ICU between 2005 and 2013. We stratified the study population into two age groups: <75 and ≥75 years. We compared interventions defined by the median daily therapeutic intervention scoring system (TISS-76) between the age groups to find differences in treatment intensity. We calculated cost-effectiveness by dividing the total one-year healthcare-associated costs of all patients by the number of survivors with a favourable neurological outcome. Favourable outcome was defined as a cerebral performance category (CPC) of 1–2 at 12 months after cardiac arrest. Logistic regression analysis was used to identify independent association between age group, mortality and neurological outcome. Results: This study included a total of 1,285 patients, of which 212 (16%) were ≥75 years of age. Treatment intensity was lower for the elderly compared to the younger group, with median TISS scores of 116 and 147, respectively (p < 0.001). The effective cost in euros for patients with a good one-year neurological outcome was €168,000 for the elderly and €120,000 for the younger group. At 12 months after CA 24% of the patients in the elderly group and 47% of the patients in the younger group had a CPC of 1-2 (p < 0.001). Age was an independent predictor of mortality (multivariate OR = 3.36, 95% CI:2.21-5.11, p < 0.001) and neurological outcome (multivariate OR = 3.27, 95% CI:2.12-5.03, p < 0.001). Conclusions: The elderly ICU-treated CA patients in this study had worse neurological outcomes, higher mortality and lower cost-effectiveness than younger patients. Further efforts are needed to recognize the tools for assessing which elderly patients benefit from a more aggressive treatment approach in order to improve the cost-effectiveness of post-CA management.
-
Tamminen, Tero; Tirkkonen, Joonas; Skrifvars, Markus (2017)Sairaalansisäisten ensihoitoryhmien (Medical Emergency Team, MET) vaikutuksia sairaalansisäisten sydänpysähdysten ilmaantuvuuteen ja ennusteeseen on tutkittu runsaasti. Tutkittua tietoa itse MET-ryhmien kohtaamien potilaiden ennusteesta on vähemmän ja tutkimusten raportointimenetelmät vaihtelevat. Tavoitteenamme oli tehdä systemaattinen katsaus MET-potilaiden hoidonrajauksista, siirroista teho-osastolle sekä lyhyt- ja pitkäaikaisesta ennusteesta. Sähköinen kirjallisuushaku (tammikuu 1990 – maaliskuu 2016) toteutettiin PubMed- ja Cochrane-tietokannoista. Noudatimme PRISMA-protokollaa. Kirjallisuushausta tutkimukseen sisällytettyjen artikkeleiden kirjallisuusviitteet tarkistettiin mahdollisen lisäkirjallisuuden löytämiseksi. Ennalta määrättyä MET-raportoinnin laatupisteytystä (asteikolla 0-17) käytettiin tutkimusten metodien arvioimiseen. Katsaukseen sisällytettiin 29 tutkimusta, jotka olivat dokumentoineet tietoa yhteensä 157 383 MET-hälytyksestä. Tutkimusten laatu arvioitiin vaatimattomaksi; laatupisteytyksen keskiluku oli 8 (vaihteluväli 2 – 11). Tulosten perusteella keskimäärin 8.1 % MET-hälytyksistä johtaa hoidonrajaukseen (vaihteluväli 2.1 – 25 %) ja 23 % (8.2 – 56 %) potilaan siirtämiseen teho-osastolle. Tehohoitoon siirretyistä potilaista keskimäärin 29 % (6.9 – 35 %) menehtyy tehohoitohoitojakson aikana. MET-ryhmien arvioimien potilaiden sairaalakuolleisuus tutkimusaineistossa oli keskimäärin 26 % (12 – 60 %). Vain kaksi tutkimusta raportoi MET-potilaiden puolen vuoden elossa olosta. MET-potilaiden toimintakyvystä sairaalasta kotiutumisen jälkeen ei löytynyt tietoa. Keskimäärin joka neljäs MET-hälytys johtaa siirtoon teho-osastolle; toisaalta melkein joka kymmenennellä hälytyksellä potilaalle asetetaan uusi hoidonrajaus. MET-potilaiden sairaalakuolleisuus on korkea, tietoa heidän pitkäaikaisennusteestaan on vähän ja toimintakyvystä tietoa ei ole ollenkaan. Tutkielma on mukailtu alkuperäisestä englanninkielisestä julkaisusta (53). Syventävän tutkielman tekijä toteutti kirjallisuushaun, tiedon keräämisen, taulukot ja osallistui artikkelin kirjoitusprosessiin. (207 sanaa)
Now showing items 1-3 of 3