Browsing by Author "Suvijärvi, Satu"

Oikomishoidolla hoidetaan hampaiston purentavirheitä. Suun olosuhteiden muuttuminen ja hampaiden siirtyminen oikomishoidon aikana vaikuttavat myös hampaiston kiinnityskudoksiin, joiksi luetaan ien, juurisementti, parodontaaliligamentti ja alveoliluu. Eräs mahdollinen oikomishoidon seuraus on ienvetäytymän synty, eli marginaalisen ienreunan liikkuminen hampaan kiille-sementtirajan apikaalipuolelle. Ienvetäytymiä esiintyy yleisimmin alainkisiivien labiaalipinnoilla. Vetäytymien etiologia on monitekijäinen, ja niiden syntyyn vaikuttavat sekä synnynnäiset että hankitut tekijät. Yleisimpiä syitä ovat krooninen trauma, krooninen kiinnityskudostulehdus ja sen hoito, sekä purentatrauma. Vetäytymien aiheuttamia haittoja potilaalle ovat mm. paljastuneen juurenpinnan hypersensitiivisyys, plakkiretentio, juurikariesriski, parodontaalituen menetys sekä esteettiset haitat. Paljastuneen juurenpinnan kirurgiset peitto-operaatiot johtavat ienvetäytymän madaltumiseen ja kapenemiseen, kiinnityskudostason korjaantumiseen ja keratinisoituneen kudoksen laadun paranemiseen. Vetäytymän hoidolla voidaan myös pyrkiä parantamaan estetiikkaa ja hoitamaan hampaan sensitiivisyyttä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään ienvetäytymien etiologiaa ja erityisesti oikomishoidon tai hoidon retentiovaiheen mahdollista vaikutusta niiden syntyyn. Lisäksi esitellään erilaisia hoitovaihtoehtoja vetäytymien korjaamiseksi. Tavoitteena on kartoittaa keinoja ienvetäytymien välttämiseksi, ja selvittää, ovatko eri ortodontian hoitolinjaukset suosiollisempia kuin toiset vetäytymien synnyn kannalta. Lähteenä on käytetty viittä aiheesta laadittua systemaattista katsausta. Oikomishoitoa koskevissa tutkimuksissa on käytetty pääsääntöisesti kiinteitä kojeita. Tarkasteltujen artikkelien perusteella oikomishoidolla ja alainkisiivien ienvetäytymillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Kirjallisuudesta löytyy kuitenkin yksittäisiä potilastapauksia, joissa ienvetäytymä voidaan katsoa ainakin osin oikomishoidon aiheuttamaksi. Siksi potilaan yksilölliset ienvetäytymille altistavat riskitekijät tulisi aina huomioida ennen inkisiivien kallistamista oikomishoidon yhteydessä.