Browsing by Author "Syrjä, Maija"

Hampaiden reikiintyminen eli karies on yleisin suun sairaus ja yksi merkittävimmistä kansanterveysongelmista Suomessa. Karies on hampaiden kovakudoksia vaurioittava infektiosairaus, jonka ilmaantuvuus ja laajuus riippuvat suun mikrobistosta, ravinnosta, hammaskudoksen ominaisuuksista, syljen määrästä sekä ajasta, jonka hampaan pinta on pitkäikäisen biofilmin peittämänä. Yleisimmin karieksen syntyyn yhdistetään happoja sietävät mutans- ja sobrinus-streptokokit yhdessä laktobasillien kanssa. Apikaaliparodontiitti on tulehdusreaktio hampaan juurenkärjen eli apexin ympärillä alveoliluun alueella. Terveessä tilanteessa hampaan pulpa sekä apikaalinen parodontium ovat steriilejä, mutta pulpan infektoituessa pitkälle edenneen karieksen, hammastrauman tai parodontiitin vuoksi syntyy puolustusreaktio, jolla pyritään rajaamaan hammasytimeen edennyt mikrobi-infektio juurikanavasysteemiin ja estämään sen leviäminen muualle elimistöön. Apikaalinen parodontiitti on käytännössä aina juurikanavaan päässeiden bakteereiden aiheuttama. Bakteerit ovat lähes poikkeuksetta peräisin suuontelosta. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutettavan tutkielman tavoitteena on selvittää jo tehtyjen tutkimusten avulla karieksen ja apikaaliparodontiitin geneettisiä taustoja, ja mikä on perimän osuus kyseisten sairauksien riskitekijänä. Tutkielmassa käydään myös läpi myös karieksen ja apikaaliparodontiitn patogeneesi ja yleisimmät hoitokäytännöt. Tässä tutkielmassa esitettyjen tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että perimällä on selvä osuus karieksen ja apikaaliparodontiitin riskitekijänä . Karieksen periytyvyyttä käsittelevissä tutkimuksissa perimän osuudeksi karieksen synnyssä on saatu jopa 30%, mutta yksittäistenkin tutkimusten perusteella voidaan siis sanoa, että geeneillä on vaikutusta sekä karieksen että apikaaliparodontiitin ilmaantuvuuteen. Lisätutkimuksia kuitenkin vaaditaan, sillä karieksen ja apikaaliparodontiitin etiologiset tekijät ovat monimuotoiset.