Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Takala, Juuso"

Sort by: Order: Results:

  • Takala, Juuso (2019)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida sydänperäisen soluterapiahoidon toteuttamista sekä soluterapian hoidollista vaikutusta akuutissa sydänlihasiskemiassa ja sen jälkeisessä vajaatoiminnassa hiirimallin avulla. Tutkimuksessa eteiskorvakeperäistä kudosta siirrettiin tässä sydäninfarktimallissa CorMatrix-kalvoon liimattuna ja vastetta verrattiin kolmeen eri kontrolliryhmään i): infarkti ilman hoitotoimenpiteitä, ii): pelkkä CorMatrix-kalvo sekä iii): pelkkä torakotomia ilman infarktia. Infarktin jälkeen ryhmiä seurattiin sydämen ultraäänen avulla 8 viikon ajan. 8 viikon seurannan jälkeen hoitomuodon vaikutusta arvioitiin histologisten menetelmien, qPCR-analytiikan sekä proteomiikan avulla. Sydämen histologiset analyysit perustuivat PicroSirius Red- sekä troponiini T:n vasta-ainevärjäykseen. Picrosirius Red värjäyksen avulla 8 viikon seurannan jälkeen kudosleikkeistä arvioitiin sydänlihaksen kammion paksuutta, infarktiarven paksuutta suhteessa sydänlihaksen kammion paksuuteen, sydänlihaksen endokardiaalisen pinnan fibroosin määrää, infarktiarven suuruutta sekä infarktiarven sisällä olevien ei -fibroottisten alueiden määrää. Troponiini T- vasta-aine värjäyksen avulla tutkittiin infarktiarven alaisen sydänlihaksen sekä infarktiarven alueen kudoksen troponiini T-pitoisuutta. qPCR-analytiikan avulla tutkittiin sydämen painekuormasta kertovan ANP:n mRNA:n ekspression suhdetta solujen ylläpidosta huolehtivan 18S proteiinin mRNA:n ekspressioon. Perinteisen ultraääniseurannan lisäksi hiirimalleista mitattiin sydänlihaksen pumppauskykyä mittaavat strain-parametrit. Tutkimuksessa havaittiin, että soluterapialla hoidetuilla yksilöillä akuutin sekä kroonisen sydämen vajaatoiminnan aste oli infarktiryhmään verrattuna vähäisempää. Histologisten näytteiden perusteella huonolaatuinen sydänlihaskudoksen uudelleen muovautuminen sekä sydänlihaksen fibroosi oli vähäisempää, lisäksi infarktiarven mitta planimetrisesti oli pienentynyt soluterapiahoidolla. Mielenkiintoinen havainto oli, että jopa pelkällä CorMatrix-kalvolla hoidetuilla hiirillä tulokset olivat hyvin lähellä soluterapiaryhmää ja histologisissa analyyseissä tämän ryhmän tulokset eivät useimmissa tapauksissa poikenneet soluterapialla hoidetun ryhmän suhteen. Tässä tutkimuksessa eteiskorvakeperäistä kudosta hyödyntävä soluterapiamuoto vähensi sydänlihasiskemiaan liittyvien muutosten ja sydämenvajaatoiminnan kehittymistä. Tutkimuksen tulokset tukevat myös hoidon kliinistä toteutettavuutta.
  • Yanbo, Xie; Lampinen, Milla; Takala, Juuso; Sikorski, Vilbert; Soliymani, Rabah; Tarkia, Miikka; Lalowski, Maciej; Mervaala, Eero; Kupari, Markku; Zheng, Zhe; Hu, Shengshou; Harjula, Ari; Kankuri, Esko (2020)
    Iskeeminen sydänsairaus, toiselta nimeltään sepelvaltimotauti, on suomalainen kansansairaus, joka useista hoitomuodoistaan huolimatta on edelleen maailmanlaajuisesti yleisin yksittäinen kuolinsyy. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on revaskularisoiva sepelvaltimotaudin kirurginen hoitomuoto, josta on kertynyt jo vuosikymmenien vankka kokemus. Ohitusleikkauksen vaikuttavuutta on pyritty tehostamaan sen yhteydessä annosteltavien soluhoitojen tai kudosteknologian avulla rakennettujen siirteiden avulla . Valitettavasti nämä nk. adjuvanttihoidot ovat kustannuksiltaan ja toteutukseltaan niin raskaita, että niiden kliininen toteutettavuus ja vaikuttavuus ovat jääneet odotetusta. Tutkimuksessa arvioimme sydänlihaksen akuutin hapenpuutteen, eli sydäninfarktin, kokeellisessa mallissa sydämien vauriopinnalle asetettujen pienien eteiskorvakudospalojen toiminnallista, kudosopillista sekä mekanistista vaikuttavuutta. Pienet eteiskorvakekudospalat kerättiin saman hiirilinjan hiiristä, pilkottiin mekaanisesti ja siirrettiin sydämen pinnalle vauriopintaa vasten. Ultraäänitutkimusseurannan perusteella kudospalat tehostivat toiminnallista paranemista alkuvaiheen ensivaurion jälkeen kontrolliryhmiin (lumeoperoitu, pelkkä sydäninfarkti sekä infarkti ja pelkkä paikkamateriaali) nähden. Sydänkudoksen histologiset värjäystutkimukset paljastivat vähentyneen kollageeniarpipitoisuuden, lisääntyneen sydänlihassolujen troponiinipitoisuuden sekä kokonaisuutena ilmeisen sydänlihaksen säilymisen. Anatomisesti kohdennetut proteomiikka-analyysit paljastivat kudospalahoitoon assosioituvien useiden kudosparanemisen kannalta keskeisien biologisten prosessien aktivoitumisia juuri sydämen vaurioalueella vielä viikkojakin vaurion jälkeen. Näitä prosesseja olivat mm. lisääntynyt uudisverisuonitus, sydänlihassolujen jakaantuminen sekä vähentynyt ohjelmoitunut solukuolema. Sydämen pinnalle sydäninfarktin aikana kirurgista paikkamateraalia hyödyntäen asetetut eteiskorvakekudospalat suojaavat sydänlihasta iskeemiseltä vauriolta. Hoitomuodon tulokset ja selkeä toteutusprotokolla tukevat sen kliinistä soveltuvuutta ohitusleikkauksen adjuvanttihoidoksi.