Browsing by Author "Taskila, Inari"

Haju- ja makuaistin häiriöt ovat yksi tavallisimmista COVID-19-infektion jälkioireista. Aiheesta on tehty useita tutkimuksia lievän tai kohtalaisen taudinkuvan COVID-19-potilailla, mutta kriittisesti sairastuneiden potilaiden osalta tutkimustulokset ovat puutteellisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida ja vertailla objektiivisia ja tutkittavien itse raportoimia subjektiivisia häiriöitä haju- ja makuaistissa, sekä seurata näiden paranemista kolmessa eri potilasryhmässä, joiden COVID-19-infektion vaikeusaste vaihteli lievästä kriittiseen. Tutkimukseen osallistui 173 vasta-aine- tai PCR-testillä varmistetun koronavirusinfektion sairastanutta potilasta, joista 72 tarvitsi tehohoitoa, 53 hoidettiin sairaalaan vuodeosastoilla ja 48 sairasti kotihoitoisen COVID-19-infektion. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana 54 henkilön verrokkiryhmä, joka ei tutkimuksen suoritushetkellä ollut tiedettävästi sairastanut COVID-19-infektiota. Kaikki tutkimuksen COVID-19-potilaat kutsuttiin seurantakäynnille noin kuuden kuukauden kuluttua sairastumisesta, jolloin toteutettiin Sniffin' Sticks -hajutestaus sekä kyselytutkimus kartoittamaan potilaiden subjektiivisesti kokemia haju- ja makuaistin oireita. Lisäksi potilaille toteutettiin aivojen, hajukäämin ja nenän sivuonteloiden alueen magneettikuvaus vastaavasti noin kuuden kuukauden kohdalla sairastumisesta. Tämän avulla arvioitiin mahdollisia COVID-19-infektion aiheuttamia muutoksia hajukäämissä sekä limakalvomuutoksia nenäontelon ja sivuonteloiden alueella. Myös verrokkiryhmä osallistui hajutestauksiin sekä magneettikuvaukseen. Ensimmäisessä kyselytutkimuksessa raportoidun parosmian ja fantosmian tarkempaa arviointia varten toteutettiin vielä toinen kyselytutkimus. Data-analyysit toteutettiin SPSS-ohjelmistoa käyttäen. Analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä (Chi-Square Test), Fisher-Freeman-Haltonin tarkkaa testiä (Fisher-Freeman-Halton Exact Test) sekä Mann-Whitneyn U-testiä (Mann–Whitney U-test). Tutkimuksessa ei todettu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä COVID-19-infektion vaikeusasteen ja haju- ja makuaistin oireiden esiintymisen välillä. Ryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa haju- ja makuaistiongelmien insidenssissä, paranemisessa, eikä parosmian tai fantosmian esiintymisessä. Objektiivisessa hajutestauksessa ei myöskään todettu tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Yleisesti hajutestauksista suoriuduttiin hyvin. Hajukäämien koko kaikissa ryhmissä oli normaali, ja limakalvopaksuuntumat harvinaisia. Vaikeusasteeltaan kriittisen COVID-19-infektion sairastaminen ei tämän tutkimuksen valossa vaikuttaisi lisäävän riskiä vaikeammille haju- tai makuaistin häiriöille.